The Swords of Ditto

Luolastoissa kulkeminen, hirviöiden pieksäminen ja maaninen tarrojen kerääminen ovat keskiössä Onebitbeyondin hurmaavassa uudessa roolipelissä The Swords of Ditto. Se on mukavan näköinen, mutta silti ajoittain erittäin haastava: tällainen on roguelike-elementtejä ja klassisia seikkailupelin elkeitä sekoittava teos.

Pelaajan herättää meren rannalla mystinen sittiäinen nimeltä Puku, joka ohjaa pelaajan mahtavan miekan temppeliluolaan. Miekan haltuunoton jälkeen peritään samalla mahtavat voimat, joilla täytyy kaataa paha noita Mormo. Noita nousee kerran vuosisadassa uhkaamaan Ditton maata. Aikaa ei ole kuin neljä päivää, joten on laitettava töpinäksi. On kerättävä parempia varusteita ja parannettava omaa voimaa. Luvassa on siis suunnilleen kaikki seikkailupelien kliseet, mutta onneksi lähtökohta on melkein se ainoa asia, jossa The Swords of Ditto tuntuu laiskasti tehdyltä.

Paras tapa kiteyttää The Swords of Ditton pelattavuus on A Link to the Past meets Rogue Legacy. Zeldan malliin pelissä on luolastoja ja samanlaista miekankäyttöä. Rogue Legacyn tyyliin pelissä on niin sanottu permadeath, mutta tekemänsä edistyksen saa pitää seuraavalle pelikerralle. Taistoissa selviytymisen keskeinen edellytys on oikea ajoitus niin iskuille kuin väistöillekin varsinkin ahtaissa käytävissä. Erilaisia vihollisia on mukava määrä, joka vielä vaihtelee pelaajan oman tason mukaan. Jokaisella pahiksella on oma toimintatyylinsä, joka yleensä toimii parhaiten kaverin kanssa pelaamisen hetkiä ajatellen.

The Swords of Ditton aseita nimitetään leluiksi, joka istuu hyvin yhteen lapsenomaisen teeman kanssa. Jättimäinen gorillan jalka voi liiskata pahiksia, lentävän dronen saa räjähtämään käskystä ja maaginen golfmaila on sekin käytössä. Kaikkia aseita voi tuunata tarroilla, joilla tuhotehoa voi nostaa, tai vaikka lisätä mukaan vastustuskykyä tietynlaisille hyökkäyksille. Varusteita ja aseita voi käyttää yhdessä haluamansa teeman mukaan. Lisää vaihtoehtoja saa yhdistämällä kolmen tarran kyvyt Ock-mustekalan luona.

Lopullinen kuolema eli permadeath on olemassa. Kuolon korjatessa menettää miekkansa heräten uudestaan sadan vuoden kuluttua. Onneksi sen hetkisen tason ja kokemuspisteet saa pitää, mutta kaikki kerätyt tavarat menettää. Aloittaessa uudestaan maailma on satunnaisesti muotoutunut, ja rakennukset ovat rapistuneet viestimässä sadan vuoden kulumisesta. Tällainen maailman muuttuminen on hieno ominaisuus, joskin tavaroiden etsimisen aloittaminen aina alusta tuntuu hieman ikävältä.

Mormon kaatamisen ohella tarjolla on onneksi muutakin tekemistä. Rantaan huuhtoutuneita laatikoita voi availla majakan lähellä, satunnaisesti muotoutuvia luolastoja voi koluta ja sivutehtäviä tehdä. Näissä pitää esimerkiksi pelastaa pingviinin kadonneita lapsia. On sanottava, että luolastojen tutkiminen on sivutoimien parasta antia. Lisäksi jokaisessa luolastossa on oma sääntönsä (esimerkiksi tulen tehon kohotettu taso). Lisäksi ansojen ja pulmien paikat ovat joka kerta erilaiset.

Tarjolla on kahden pelaajan paikallinen moninpeli, ja tämä onkin se suositeltavin tapa pelata, mikäli haluaa hiemankaan kovempaa haastetta. Yksin pelatessa sain testisessioiden aikana toistuvasti lättyyn ensimmäisen luolaston pomolta, ja ystävän mukaan kutsuminen tietenkin vähensi painetta merkittävästi. Peli helpottuu myös siksi, että kaveri voi halata kaatuneen pelitoverin takaisin henkiin. Tämä tosin maksaa kaverille puolet hänen omasta energiapalkistaan. Verkkopeliä ei jostain syystä ole lainkaan: näin ollen pelitoverin on oltava samassa tilassa toisen ohjaimensa kanssa.

The Swords of Ditto on ulkoasultaan piirroselokuvamainen, ja se tuo mieleen Adventure Timen. The Swords of Ditto kilpailee estetiikassa itsensä Cupheadin kanssa. Kirkkaat värit tuovat pelin eloon aivan omalla tavallaan. Graafinen asu todellakin auttaa tuomaan esiin pelin oman persoonallisuuden lapsen seikkailuna. Tätä alleviivataan siten, että terveyspalkki palautuu syömällä donitseja ja juomalla maitoa. Teknisesti ainoa huono puoli on, että ajoittain siirryttäessä dialogista pelikuvaan ruudunpäivitys tökkii pahasti. Kehittäjä Onebitbeyond on ilmoittanut tekevänsä asianmukaisia päivityksiä julkaisun jälkeen.

The Swords of Ditto on täysiverinen roolipeli, joka on kiedottu hienon käsin piirretyn grafiikan ympärille. Itsensä kevyesti ottava omalaatuinen persoonallisuus tulee hyvin esille, eikä permadeath-omaisuus tunnu liian rankaisevalta. Yksin pelaaminen saattaa ajoittain tuntua liian brutaalilta, ja tarina ammentaa liiaksi lajityypin kliseistä. Siitä huolimatta The Swords of Ditto on eräs vuoden 2018 parhaista saman sohvan pelikokemuksista.