Pokkén Tournament DX

Aikoinaan Wii U:lle julkaistu Pokkén Tournament oli kohtuullinen peli. Se ei ottanut paineita tarinasta tai seikkailuista, vaan syöksyi suoraan asiaan eli 1 vs. 1 -taisteluihin. Perinteisistä Pokémon-peleistä poiketen vuoropohjaiset tappelut korvattiin Bandai Namcon teoksessa erilaisella lähestymistavalla. Lopputulos ei ollut yhtä nautinnollinen kuin esimerkiksi Street Fighterissa ja Tekkenissä, mutta Pokkén Tournament on silti helposti lähestyttävä ja nautittava.

Pokkén Tournament DX on vahvistettu versio alkuperäisestä hieman samaan malliin kuin varsin onnistunut Mario Kart 8 Deluxe. Uusia taistelijoita ovat Croagunk, Empoleon, Darkrai ja Sizor, jotka ovat kaikki peräisin Pokkénin pelihalliversiosta. Switch-painoksen kokonaan uusi tappelija on Decidueye. Kaikki Pokkén Tournament DX:n taistelijat ovat pelattavissa heti alusta alkaen. Tämä koskee myös Shadow Mewtwoa, joka samalla poistaa tarpeen avata tappelijoita pelin edistyessä. Uusia tukitaskuhirviöitä ovat Litten ja Popplio, joten kokonaismäärä kasvaa 32 taistelijaan.

Graafista asua on päivitetty, joskaan ero ei ole mitenkään merkittävä. Resoluutio 1280 x 720p rullaa melkein tasaisella 60 ruudun sekuntivauhdilla. Käsikonsolina käytettäessä näkymä ei ole yhtä hyvä, sillä epätarkkaa kuvaa ja sahalaitoja on tällöin havaittavissa.

Paikallinen moninpeli luonnistuu Selen Islandilla, ja kaverille voi kätevästi antaa toisen joy-con-ohjaimen. Haasteen tasoa pääsee myös säätämään, kuten myös voittoon tarvittavien erien lukumäärää ja -aikaa. Mukana on myös jaetun ruudun moninpeli, mutta tämä lisäys on suuri pettymys. Itse asiassa kysymyksessä ei edes ole jaetun ruudun moninpeli: näkymä on rajattu merkillisesti, ja tällöin taistelunäkymä on ehkä vain neljännes koko ruudusta. Suurikokoiselta TV-ruudulta pelattuna moinen ei ole kovinkaan suuri ongelma, mutta kannettavassa muodossaan tällainen moninpeli muuttuu lähes käyttökelvottomaksi.

Käsikonsolimuodossa ja yksinpeliä pelatessa on mahdollisuus käyttää liikkumiseen joko vasenta tattia tai Switchin "ristiohjainta". Yleensä taistelupeleissä ristiohjain on suositeltavampi valinta, mutta Switchissä ohjaimen suunnittelu tekee sujuvat liikkeet hyvin vaikeiksi suorittaa. Lisäksi joy-con-ohjain on kooltaan sen verran pieni, että näppäinyhdistelmiä tehdessä aikuisen sormet painavat usein montaa nappia yhtä aikaa.

Edellä mainitusta seuraa se, että Nintendo Switch Pro Controllerilla pelaaminen on erittäin suositeltavaa, ellei jopa melkein pakollista. Kaikkein paras valinta olisi tietysti pelihallimainen tappelupelien tikkuohjain, mikäli sellainen vain taloudessa käytössä on.

Wireless Battle on uusi toiminto, jossa laite ottaa yhteyttä toiseen lähellä olevaan Switchiin ottelun muodostamiseksi. Vaatimuksena on, että kummallakin osanottajalla on oma pelinsä. Online Battle puolestaan käydään kokoonpanolla 3 vs. 3, ja mukana ovat niin ranked-matsit kuin ainoastaan ystäville rajatut kärhämät. Kirjoitushetkellä verkkotoimintoja ei valitettavasti päässyt asianmukaisesti testaamaan. Mikäli seuranhaku ei löydä vastustajaa, se laittaa tekoälyn pelaajalle vastaan. Näitä ei tietenkään lasketa mukaan ranking-sijoitukseen tai voittojen ja tappioiden tilastoihin, mutta ainakin näin vältetään toimeton istuskelu verkkovastustajia odotellessa.

Pokkén Tournament DX on hyvä uusintajulkaisu jo ennestään mukavasta pelistä. Se laajentaa jo Wii U:lla nähtyä pohjaa ottaen hyödyn irti Switchistä. Ongelmiakin on, mutta pääasiassa ne voi antaa anteeksi. Peliä voi suositella varsinkin niille Pokémon-faneille, jotka eivät syystä tai toisesta Wii U -versiota kokeilleet.