Suomi
Gamereactor
arviot
Splatoon 2

Splatoon 2

Vuoden toistaiseksi paras moninpeli on tässä.

Tilaa uutiskirjeemme tästä!

* Pakollinen tieto
HQ

Olen ollut Nintendon fani pitkään, mutta vasta tänä keväänä olen ollut yhtiön peleistä yhtä innoissani kuin silloin joskus muinoin Gamecuben aikaan vuosituhannen alussa. En koskaan kokeillut alkuperäistä Splatoonia, mutta jatko-osa kiinnosti heti Switch-konsolin julkaisusta lähtien.

Splatoonin idea on mahtava. Kyseessä on pohjimmiltaan verkkomoninpeli, jossa ottelut voivat olla hektisiä kuin Call of Dutyssa ikään. Lyijyannoksien jakamisen sijaan pelaajat roiskivat toisiaan kirkkaan värisillä musteilla. Kenttää on tarkoitus värittää mahdollisimman paljon oman joukkueen väreillä, ja yhdellä napin painalluksella oma hahmo muuttuu sulavasti musteessa uivaksi mustekalaksi. Meininki on niin Nintendoa kuin vain kuvitella saattaa.

Yksinpelissä käy nopeasti ilmi, että pahat octolingit, joita ei sovi sekoittaa hyviin inklingeihin, ovat kidnapannut Zapfishin, joka sattuu olemaan Inkopolisin kaupungin energialähde. Tietenkin pelaajan tehtäväksi lankeaa pelastus ja palautus. Tarinan rakenne on lähes samanlainen kuin mihin Mario-peleissä on totuttu: liikkuminen tapahtuu keskusmaailman kautta paikasta toiseen. Jokaisen maailman lopussa odottaa toki pomovastus perinteitä kunnioittaen.

Suurin osa kentistä keskittyy jonkin teeman tai pelimekaniikan ympärille. Nokkelalla vihollisten sijoittelulla ja hyvällä kenttäsuunnittelulla pelaajan mielenkiintoa pidetään yllä. Lopuksi poimitaan kyytiin pieni zapfish, joten idea on täsmälleen sama kuin tähtien keräilyssä Super Mario Galaxyssa. Yksinpeli toimii hyvänä valmistajana moninpeliin, koska tarinassa pakotetaan käyttämään erilaisia tussareita kentästä riippuen. Näin ollen yhteen aseeseen jumittuminen ei onnistu, mikä johtaa monipuolisempaan pelaamiseen pitäen myös yksinpelin vaihtelevana.

Tämä on mainos:

Aseet ovat Splatoon 2:ssa todella mahtavia. Aluksi käsissä on vain perinteinen mustetta ruikkiva pistooli, mutta monipuolisempia pyssyjä esitellään tasaisin välein. Rollerilla saa maalattua kerralla nopeasti suuren alueen, ja Slosherilla pärskäistään tavaraa runsaasti suoraan eteen. Mukana on myös vähemmän mielikuvituksellisia aseita kuten kranaatinheittimiä. Mahtava juttu on uusi ominaisuus splat dualies, jolla pääsee pyssyttelemään molemmilla käsillä samaan aikaan. Tupla-aseilla myös liikkuminen on hiukan sujuvampaa, sillä hyppääminen ampumisen aikana mahdollistaa toisen loikan mihin tahansa ilmansuuntaan. Pomotaistot ovat niin ikään onnistuneita. Mikään niistä ei osoittautunut erityisen vaikeaksi, mutta sitäkin viihdyttävämmäksi ja monipuolisemmaksi.

Splatoon 2Splatoon 2Splatoon 2Splatoon 2

Yksinpeli on varsin viihdyttävä, mutta Splatoon 2:n varsinainen koukku on tietenkin sen moninpeli. Pääasiallinen pelimuoto Turf War on loistava. Ideana on peittää kolmessa minuutissa suurempi osuus kentästä oman joukkueen värillä verrattuna vastustajaan. Lähtökohta on siis mitä parhain hieman kokemattomammille pelaajille: ollakseen hyödyksi ei tarvitse olla joukkueen parhaimmistoa. Luonnollisesti myös vastustajien eliminointi on tärkeä osa oman puolen menestymistä.

Nintendon moninpelejä on vuosien varrella kritisoitu siitä, että se palkitsee huonoimmat pelaajat ja rankaisee parhaita. Näin ei ole Splatoon 2:ssa, sillä huonoimman ja parhaimman pelaajan välinen tasoero on selkeä ja merkittävä. Moninpeli todellakin palkitsee ne, jotka haluavat käyttää aikaa oman tuloksensa parantamiseen. Näin ollen Splatoon 2 muistuttaa Super Smash Brosia: aloittelijallakin on hauskaa, mutta parempi voittaa aina.

Tämä on mainos:

Ajan kuluessa varsinkin kenttien ominaispiirteitä ja korkeuseroja oppii hyödyntämään. Verkkopelit tuntuivat myös toimivan hyvin: viivettä tai palvelimilta putoamista ei tapahtunut, ja ruudunpäivityskin säilyi silkkisissä 60 ruudun sekuntivauhdin lukemissa. Otteluiden löytäminen sujui varsin liukkaasti ottaen huomioon, että testauksen aikana ainoastaan median edustajilla oli pääsy verkkopeleihin. Kokemus on siis ollut teknisesti alusta loppuun sujuva ja tasainen.

Turf Warin ohella tarjolla on kolme muutakin pelimuotoa. Splat Zone toimii kuin perinteinen King of the Hill, jossa on tarkoituksena ottaa maastonkohdat haltuun, ja myös pitää ne itsellään. Tower Controlissa on määrä pysyä neutraalilla alueella hengissä liikkuen samalla kohti vihollisen tukikohtaa. Rainmaker toimii suunnilleen samoin, mutta tällä kertaa erikoinen ase tulee kuljettaa haluttuun paikkaan. Näiden pelimuotojen meno on kaoottisempaa, koska kaikki toiminta keskittyy hyvin pienelle alueelle kerrallaan. Vaihtoehtoiset muodot tarjoavat oivaa vaihtelua Turf Warille.

Mukana on myös kolmen kaverin kanssa yhdessä pelattava Salmon Run, jossa puolustaudutaan hyökkääviä salmonoideja vastaan. Aseet jaetaan sattumanvaraisesti, ja ne vaihtuvat aaltojen välillä. Tarkoituksena on kerätä mahdollisimman paljon kultaisia munia ennen ajan loppumista. Salmon Run on yllättävän hauskaa, ja odotettavissa on lukuisia miellyttäviä hetkiä hyvässä seurassa. Mukana on 7-8 erilaista pomokalaa, joista jokaisen kaataminen edellyttää omaa taktiikkaa. Korkeammilla vaikeustasoilla meno on jo sellaista, että yhteistoiminta on pakollista, ja peli jakaa palkintoja kullekin suoriutumisen mukaan. Salmon Run on loistava lisä jo muutenkin kattavaan kokonaisuuteen.

Kaikki ei kuitenkaan ole mahtavaa ja upeaa. Ensinnäkin on kummallista, että pelattavien karttojen lukumäärä kerralla on niin pieni: vain kaksi kussakin pelimuodossa. Tällainen rajoitus on kummallinen johtaen ajoittain siihen, että samaa kenttää joutuu pelaamaan kolmekin kertaa peräkkäin. Lisäksi Salmon Run on pelattavissa vain tiettynä aikana vuorokaudesta. On hyvin vaikeaa ymmärtää tällaisen päätöksen takana olevaa logiikkaa. Myöskään jaetun ruudun moninpeliä ei ole. Tämä jos minkä olisi luullut kuuluvan kokonaisuuteen. Seuraavaa ottelua odotellessa olisi myös ollut kiva vaihtaa aseita ja varusteita toisiin, mutta kun ei: on pakitettava takaisin alkuvalikkoon muutoksia tekemään.

Kokonaisuutena Splatoon 2:hta on helppo suositella. Kaikkien Switchin hankkineiden kannattaa peliä ainakin kokeilla riippumatta kiinnostuksesta verkkoräiskintöjä kohtaan. Ennakkotietoja alkuperäisestä pelistä ei tarvita. Toiminta miellyttää niin nuorempia kuin vanhempiakin videopelaajia. Splatoon 2 on tämän vuoden toistaiseksi paras moninpeli.

Splatoon 2Splatoon 2Splatoon 2Splatoon 2
HQ
HQ
HQ
08 Gamereactor Suomi
8 / 10
+
Mahtava perusajatus, vaihtelevat kentät, paljon sisältöä, Salmon Run, hurmaava ulkoasu, tilaa sekä aloittelijoille että edistyneille
-
Kummalliset rajoitukset moninpelissä, ei jaetun ruudun moninpeliä
overall score
is our network score. What's yours? The network score is the average of every country's score

Täydentävä mielipide

Matti Isotalo

Rasittavan hyvä

Splatoon 2 on yksi rasittavimpia pelejä, joita olen vähän aikaan arviota varten pelannut. Sen kahtiajakoisuus on lähes käsittämätöntä aikana, jolloin moninpelien lastentaudit on koettu ja sairastettu jo vuosikymmen sitten pois.

Splatoon 2 on peli, joka pyrkii aktiivisesti estämään sen pelaamisen haluamallaan tavalla. Itse maalinräiskintään perustuva peli on erittäin viihdyttävä moninpelaamisen nintendomainen inkarnaatio näennäisväkivallattomassa ja turvallisessa ympäristössä. Yksinpeli on muutaman illan hupia, mutta pomotaisteluineen hauskaa puuhaa sekin. Splatoonin värikäs sydän sykkii kuitenkin moninpelin puolella, ja siellä ne ongelmat sitten alkavatkin.

Tuntuu siltä, kuin Nintendo haluaisi tahallisesti jättää koko muun maailman ja muiden yritysten luoman moninpeliympäristön ja sen kehityksen huomioimatta ja osua joka ikiseen kantoon kaskessa ihan itse. Moninpeliaula on hyvä esimerkki tästä. Eri aseiden ja varusteiden vaihtelun sijaan peliohjaimen jokainen nappi on pyhitetty taustamusiikin remputtamiseen. Aulasta ei voi myöskään poistua, jos huomaa sen täyttyvän jälleen kerran valtavasti peliä enemmän tahkonneista pelaajista. Ainoaksi poistumismahdollisuudeksi jääkin koko pelin sulkeminen ja uudelleen aloittaminen.

Sen lisäksi poissa koneelta olevia (tai muuten vaan trollaavia) ei potkita pelistä pois ollenkaan. Neljällä kolmea vastaan pelatessa tämä johtaakin lähes poikkeuksetta häviöön omasta pärjäämisestä riippumatta. Tämä on vielä erityisen ärsyttävää siksi, että häviöstä palkitaan todella nihkeällä määrällä kokemuspisteitä. Niiden kautta taas hankitaan niin uusia aseita, parempia varusteita kuin uusia pelimuotojakinkilpailullisen Ranked-moodi avautuu kymppitasolle päästäessä.

Edistyneemmät kokemustasojen ja rahan taakse holvatut kamat ovat objektiivisesti aloitustussareita parempia, joten enemmän pelanneilla on myös varustekilpailullinen yliote aloittelijoista. Kuka tahansa moninpeleihin erikoistunut suunnittelija olisi voinut kertoa, kuinka huono idea tämä on, mutta Splatoon 2 haluaa tehdä virheet ensin itse - jossain tapauksissa uudestaan, sillä ykkönen sisälsi ilmeisesti samanlaisia ongelmia. Muita ongelmia ovat mm. todella pieni karttavalikoima, joista kerrallaan pääsee pelaamaan vain kahta ennen Ranked-moodin avaamista. Viihdyttävä yhteistyöpelimuoto on puolestaan pelattavissa vain osan aikaa päivästä.

Splatoon 2 onkin kokonaisuutena äärimmäisen rasittava ja ristiriitainen tuotos. Varsinainen peliosuus on hauskaa liikkumisineen, maalailuineen, monipuolisine aseineen päivineen. Netin yli viivettä tuntuu olevan hyvin vähän ja teknisesti kaikki toimii mallikkaasti. Koko muu osuus kärsii puolestaan valopäisistä suunnitteluratkaisuista, joita rakastaakseen on pakko pitää moninkertaisia korjaavia nintendolaseja naamalla. Nintendo, olette tehneet hyvän pelin. Antakaa minun nauttia siitä nyt omalla tavallani.

7/10

Aiheeseen liittyviä tekstejä



Ladataan seuraavaa sisältöä