Suomi
Gamereactor
arviot
Tokyo Mirage Sessions #FE

Tokyo Mirage Sessions #FE

Kun yhteen pussiin laitetaan yhtä sun toista sekaisin ja ravistetaan, tulos voi olla erittäinkin onnistunut. Tokyo Mirage Sessions #FE todistaa tämän.

Tilaa uutiskirjeemme tästä!

* Pakollinen tieto
HQ

Jo Wii U:n alkumetreillä julkistettu Shin Megami Tensei x Fire Emblem antoi odotuttaa itseään todella kauan. Kun lopullinen tuote sitten viimein esiteltiin, ensireaktio oli innostuksen sijaan hämmästys. Idoleita? J-Poppia? Kaikkea muuta japanilaista populaarikulttuuria Tokion kaduilla ja tarina tähteyteen nousemisesta? Kyllä vain, tarjolla on varsin sokerikuorrutettu anime-höpsöttely, joka kaikesta merkillisyydestään huolimatta onnistuu tavoitteissaan hienosti.

En ole varma, yrittääkö pelin viitekehys ottaa edes itseään vakavasti, mutta viihdyttävä tarina siitä silti muodostuu. Itsuki on tavallinen, rehellinen tokiolainen nuorimies. Kun Itsukin ystävä, nuori neiti Tsubasa haluaa järjestää Itsukille ja kaverikolmikon kolmannelle jäsenelle Toumalle yllätyksen, alkaa tapahtua. Viattomalta näyttänyt laulukilpailu muuttuu äkkiä kovin erilaiseksi, kun helvetin - anteeksi, Idolspheren - portit avautuvat ja sieltä ihmisten maailmaan suihkivat henkiotukset kaappaavat osallistujat näiden sielujen - anteeksi, Performan - perässä. Idolspheressä kolmikko saavat avukseen Miraget, hahmojen ominaisuuksia heijastavat henkiolennot, jotka kykenevät Idolspheren sisällä antamaan sopiviksi katsomilleen ihmisille uskomattomat voimat. Tästä eteenpäin tarina onkin sitten yllättävien käänteiden, draaman, J-Popin ja tietenkin kerrassaan upeiden animevideoiden juhlaa.

Tokyo Mirage Sessions #FETokyo Mirage Sessions #FE

Vaikka tarina on kokonaisuudessaan todella reikäpäinen, se on kerrottu niin vetoavasti, että erilaisia käänteitä seuraa todella mielellään. En ole edelleenkään varma, onko tarinan tarkoitus kritisoida ja parodioida japanilaista populaarikulttuuria vai ylistää sitä, mutta varmaa on se, että minkään osa-alueen kiveä ei jätetä kääntämättä. Suurin moite kerronnassa ovat tarinan hahmot. Niin päähahmot, kuin matkan varrella myöhemmin retkueeseen liittyvät hahmot ovat melkoisia stereotypioita, milloin mistäkin. Mukana on ylikiltti koulutyttö, animeen pahemman kerran hurahtanut karvainen miehenköriläs, juoppo johtajatar ja moni muu muista animetarinoista tuttu hahmo. Myös kerronta saattaa aiheuttaa tottumattomalle näppylöitä. Kaikkia käänteitä ei viitsitä hirveästi selitellä, tempo on todella vauhdikas ja meno pysyy synkistäkin käänteistä huolimatta pirteän pirtsakkana. Harmillisinta on kuitenkin Fire Emblem -universumin jääminen turhaan taka-alalle. Nintendon kevytstrategoista mukana ovat tarinan puolesta käytännössä ainoastaan hahmojen Idosphere-muodot ja Miraget.

Tämä on mainos:

Pelillisesti Tokyo Mirage Sessions keskittyy erilaisissa luolastoissa koluamiseen, sekä niiden välissä pieniin paloihin jaetun Tokion koluaminen. Tokiossa käyneille tuttuja paikkoja varmasti viliseekin, sillä pelistä löytyy muun muassa Shibuya ja Harajuku, teemoilleen sopivasti tietenkin. Esimerkiksi Shibuya on oikean maailman mukaisesti ruuhkainen ostoskatujen keskus, kun taas Harajukulta ostetaan viimeisintä muotia hahmojen päälle. Iloisinta osa-aluetta suunnittelussa edustavat kuitenkin luolastot. Hus pois gobliinit ja haisevat viemärit, Tokyo Mirage Sessions pistää luolastot esimerkiksi ostoskeskus Shibuya 109:n sisälle tai vaikkapa vaihtoehtoisesti televisio-ohjelman lavasteisiin. Kaiken kukkuraksi luolastot ovat viimeisen päälle erinomaisesti suunniteltuja ja poikkeavia toisistaan. Ostoskeskuksessa kerroksissa ylöspäin liikutaan valtavien mallinukkejen hihoja pitkin, kun taas valokuvastudiolla väistellään takaisin alkuun lähettäviä valtavia kameroita. Luolastot ovat juuri oikean mittaisia ja niiden omat omituisuudet pitävät mielenkiinnon alusta loppuun yllä. Niinpä luoliin myös palaa mielellään takaisin - ja toisinaan on myös pakko, sillä erilaiset sivutehtävät lisäävät luoliin löydettäviä esineitä ja hirviöitä erilaisten tehtävien muodossa.

Luolastoissa myös taistellaan. Persona-sarjasta tuttua vuoropohjaista taistelusysteemiä on viilattu liukkaammaksi ja lopputulos on erinomainen. Systeemin erikoisuutena hahmot voivat ketjuttaa hyökkäyksiään. Jos vihollinen on heikko tulitaialle, sellaisen jälkeen sopivilla ominaisuuksilla parhaimmillaan koko käytössä oleva sankaritrio voi paukuttaa omat hyökkäyksensä heti ensimmäisenä iskeneen sankarin perään. Peruslyöntejä ei käytännössä tarvitse yhtään mihinkään, joten taikamittaria on pidettävä koko ajan silmällä. Taisteluiden suurin porkkana on vihollisilta putoava Performa, jota tarvitaan aseiden ja ominaisuuksien päivittämiseen. Saatu Performa riippuu Pokemon-tyyliin kaadetusta hirviöstä ja joihinkin päivityksiin tarvitaan juuri tiettyjen hirviöiden Performaa.

Tärkeintä on kuitenkin se, miten erinomaisen hauskaa taisteleminen on. Edes voimakkaat erikoisiskut eivät kestä liian kauaa, joten taisteluissa on koko ajan tekemisen meininki päällä. Kaiken lisäksi ottelut kuorrutetaan sellaisella silmäkarkilla, ettei paremmasta väliä. Väreissä ei ole säästelty, hahmojen ilmeet ja eleet ovat loistavat ja jokainen isku ja osuma näytetään ruudulla niin vetoavan visuaalisesti, että taisteluita katselisi mielellään vierestä pelaamattakin. Pomohirviöt ovat luonnollisesti oma lukunsa. Pomotaistelut ovat haastavia, mutta todella tyydyttäviä ja kun pomohirviöt itse on suunniteltu niin visuaalisesti kuin pelillisestikin todella hyvin, ruutuun liimautuu taisteluiden ajaksi kiinni toden teolla.

Aivan kaikki ei kuitenkaan ole edes Tokiossa täydellisesti. Noin 50-tuntinen seikkailu on ensinnäkin varsin suoraviivainen, kiitos rajattujen ulkoalueiden. Sivutehtäviä on kyllä tarjolla, mutta vain rajattu määrä ja esimerkiksi tarinaa syventäviä hahmotehtäviä on aivan liian vähän. Kaikkein ärsyttävin ominaisuus on kuitenkin aseiden ja ominaisuuksien päivittämisen rajoittaminen sankariporukan tukikohdan sisälle, mikä aiheuttaa turhaan ramppaamista sisään ja ulos luolastosta. Latausajat ovat sentään lyhyitä, eikä tukikohdassa tarvitse vierailla viiden minuutin välein, mutta kun juuri on pääsemässä kinkkisestä paikasta eteenpäin ja edellisestä warppipaikasta on matkaa jo reilusti, aseen jättää yleensä mieluummin päivittämättä sillä hetkellä, kun sopiva Performa viimein ropsahtaa reppuun. Niin ikään kaupoista ostettavat esineet jäävät hieman turhiksi, sillä sankarit saavat itse kykyvalikkoonsa käytännössä kaikki tarvittavat ominaisuudet jo hyvissä ajoin, eikä erillisiä esineitä tarvita kuin aniharvoin.

Tämä on mainos:

Vaan kitinä jää lopulta turhaksi. Tokyo Mirage Sessions #FE on niin hienosti tehty ja hyväntuulinen paketti, että vain akuutti animeahdistus saattaa vierottaa sen luota. Muille sitä pystyy suosittelemaan erittäin lämpöisesti. En itse ole mikään animen suurkuluttaja, mutta niin vain höpsöt tarinankäänteet vetivät puoleensa. Tärkein pala, eli pelattavuus on hiottu viimeisen päälle ja audiovisuaalinen antikin on kohdillaan. Mitäpä siitä, jos siinä samalla opitaan pari juustoista opetusta ystävyyden ja yhteistyön merkityksestä, tai siitä kuinka jokaisesta sydämestä saattaa löytyä salattu pop-idoli?

Tokyo Mirage Sessions #FETokyo Mirage Sessions #FE
HQ
HQ
HQ
09 Gamereactor Suomi
9 / 10
+
Erinomainen pelattavuus ja käyttöliittyvä, audiovisuaalista karkkia alusta loppuun, omalaatuinen mutta mainiosti kerrottu tarina
-
Naksun verran turhan suoraviivainen, Fire Emblemiä olisi voinut käyttää enemmänkin
overall score
is our network score. What's yours? The network score is the average of every country's score

Aiheeseen liittyviä tekstejä

0
Tokyo Mirage Sessions #FEScore

Tokyo Mirage Sessions #FE

ARVIO. Kirjoittaja Tero Kerttula

Kun yhteen pussiin laitetaan yhtä sun toista sekaisin ja ravistetaan, tulos voi olla erittäinkin onnistunut. Tokyo Mirage Sessions #FE todistaa tämän.



Ladataan seuraavaa sisältöä