Ratchet & Clank

Ratchet & Clank on tuttu nimi tasoloikkien ystäville. Sarjaa on tehty jo kolmen konsolisukupolven sekä vuosikymmenen verran. Kaiken aloittanut, saagan ensimmäinen osa on nyt remontoitu uuteen uskoon. Peruselementit ovat kyllä kunnossa, mutta sisällöltään peli jää harmillisen kevyeksi.

Tarina iskee suoraan vannoutuneen videopeliharrastajan sydämeen. Kampanjassa seurataan mekaanikko Ratchetin edesottamuksia kaukaisessa galaksissa. Paha Blarg-rotu valloittaa planeettoja ja apuun rientää kukapa muukaan kuin pörröinen ystävämme. Kaverinaan hänellä on maailman sympaattisin pikkurobotti Clank. Koko pakettia hallitsee varsin hyvin rytmitetty sekä rento ote. Peli on juuri sitä sorttia, jonka pariin on kiva loikata pitkän päivän jälkeen ja rentoutua. Huumorinkukkia viljellään kuin heinää pellolle. Hahmojen välinen, lähes sarjakuvamaisen hauska dialogi kulkee luontevasti eteenpäin. Varsinkin kapteeni Qwarkin selostus päähenkilömme tekemisistä vääntää väkisinkin suupielet virneeseen. Nostalgiannälkäisiä varten on mahdutettu mukaan myös nokkelia sutkautuksia viitaten sarjan aikaisempiin osiin.

Tasoloikkapeleillä on pitkät perinteet, ja Ratchet & Clank noudattaa niitä kunniakkaasti. Insomniacin yli kymmenen vuoden kokemus sorvin ääressä näkyy sekä tuntuu. Hahmot tottelevat ohjausta yhtä terävästi kuin Räikkösen ferrari kurvissa. Myönnettäköön että kerran tai kaksi törmäsin pieneen bugiin. Välittömästi latausruudusta poistuttaessa Ratchet liukui vääriin suuntiin muutaman sekunnin. Luulisin moisen yskän poistuvan päivitysten myötä. Tallennuspisteitä jaetaan anteliaasti. Niistä jatkaminen tulee harvinaisen tutuksi varsinkin jos erehtyy pelaamaan Hard- vaikeustasolla. Itse tahkosin kampanjan läpi normaalilla, jonka haastavuus pysyi ihanalla kädenlämpöisellä asteella alusta loppuun.

Voisi helposti luulla, että peli olisi pelkästään paremmilla grafiikoilla varustettu hiilikopio alkuperäisestä. Vaikka yhtäläisyyksiä löytyy paljon, on myös uusia elementtejä lisätty. Osa juonikuvioista avautuu eri tavoin, jotain on lisätty ja jotain otettu pois. Tunnustusta täytyy antaa visuaalisesta näyttävyydestä. Varsinkin efektien sekä ympäristöjen viilaamiseen on selkeästi kulutettu aikaa. Ruudunpäivityskään ei yskinyt kertaakaan, vaikka tykinruokaa oli pikselit piukassa.

Ratchetilla on matkansa aikana käytettävissä monituinen määrä mitä erilaisimpia vempaimia. Totuttujen sanattomien sääntöjen mukaisesti kaikkia ei heti alussa saa. (Kun ajattelee, sehän olisi järjenköyhää antaa pelaajalle heti koko varusteiden kirjo käytettäväksi). Rakettireput, magneettikengät sekä monet muut väkkyrät avautuvat tarinan edetessä. Tasosuunnittelusta vastuussa ollut insinööri ansaitsisi mielestäni palkankorotuksen, sillä pakkopullaksi nurkkien koluaminen ei pääse muodostumaan. Surullisen usein kun ympäristöistä löydettävillä tavaroilla ei ole juurikaan käytännön merkitystä. Tässä keräiltävillä korteilla oikeasti tekee jotain. Tarpeeksi pakkaa kasattuaan saa niistä hyödyllisiä päivityksiä Ratchetin varusteisiin. Lisäksi sinnikkäimpiä etsiviä palkitaan ennestään tutuksi tulleilla kultapulteilla. Niillä saa avattua esimerkiksi huijauskoodeja. Mutta eihän niitä kukaan koskaan käytä, eihän?

Tarinaa hallitseva pilke silmäkulmassa -mentaliteetti näkyy myös asearsenaalissa. Kukapa ei haluaisi kokeilla diskopalloja ampuvaa asetta, joka laittaa vihulaiset kirjaimellisesti joraamaan henkensä edestä. Virnistelin kuin idiootti mukanani ollutta puolustusrobottia, joka laukoi suoraan Schwarzeneggeriltä lainattuja letkautuksia. Kaiken kruunasi tuliluikku joka muutti alienit pikselimössöksi.

Ainoa suurempi valittamisen aihe on pelimuotojen surkean pieni lukumäärä. Konkreettisesti niitä kun on vain yksi. Toki pelin kerran läpäistyään aukeaa päävalikkoon haastetila, jolloin tarinan voi paukuttaa läpi astetta haastavampana. Tietenkin on täysin henkilöstä sekä fanistatuksesta kiinni, kuinka hanakasti viitsii saman ruljanssiin toistaa. Moninpeli kaikissa sen olomuodoissa loistaa poissaolollaan. Mielestäni oli typerää jättää esimerkiksi jaetun ruudun potentiaali täysin käyttämättä.

Sarjan uusille tuttavuuksille Ratchet & Clank on ehdottomasti tutustumisen arvoinen, mestarillisen hyvällä tasoloikinnalla siunattu teos. Alkuperäisiä osia tahkonneille veteraaneille on luvassa nostalgiantäyteinen matka menneille vuosille. Ainoana pelimuotona toimiva tarina on taidokkaasti toteutettu hyvän mielen huumoripläjäys. Vaikka moninpeli jäi puuttumaan, ei ole mitään syytä jättää peliä hyllyyn pölyttymään.