Assassin's Creed Chronicles: India

Ubisoftin menestyssarjoihin lukeutuva Assassin's Creed on tarjonnut laajan pohjan monenlaisille aikakausille ja tarinoille. Omat kokemukseni pääsarjan peleistä rajoittuvat Altairin tähdittämästä debyyttiosasta aina parin vuoden takaiseen Assassin's Creed III:een, joista edellä mainitun koen yhä sekä pääsankari Desmondin että koko sarjan dramaturgisen kaaren päättävänä lopetuksena. Virallisen kolmososan jälkeen lähes joka vuosi ilmestyneet jatko-osat ovat puolestaan tuntuneet itselleni vain Ubisoftin väkinäiseltä yritykseltä pitää kakkososan myötä menestyneen kultakimpaleensa hengissä.

Viime vuonna yhtiö onnistui kuitenkin herättämään sarjaansa positiivista eloa, kun Assassin's Creed Chronicles -spin-off-trilogian käynnistänyt Assassin's Creed Chronicles: China herätti huomiota Kiinaan sijoittuvalla tarinallaan sekä näyttävällä, 2.5D-ulotteisella grafiikallaan. Trilogian toinen osa, Assassin's Creed Chronicles: India, saapui myyntiin 12. tammikuuta PlayStation 4:llä, Xbox Onella sekä PC:llä. Siinä missä edellisosassa taituroitiin vuoden 1526 Kiinassa Ezio Auditoren koulimalla Shao Junilla, esittelee uusin osa puolestaan astetta vähemmän pääsarjan kytköksiä omaavan sankarin, jonka seikkailut ajoittuvat Englannin Itä-Intian kauppakomppanian hallinnoimaan Intiaan.

Peli seuraa salamurhaaja Arbaaz Mirin tarinaa vuoden 1841 Amritsarissa, jossa tämän tavoitteena on löytää assassiinien veljeskunnalle kuuluva Koh-I-Noorin timantti ennen arkkivihollisina tunnettuja Templar-temppeliritareita. Tämän ohessa miehen on myös kyettävä suojelemaan niin oppi-isänään toimivaa Hamidia sekä rakastamaansa prinsessa Pyara Kauria.

Sekä värikkyytensä että taustatarinansa puolesta jatko-osan voisi odottaa eroavan merkittävästikin viime vuonna nähdystä Assassin's Creed Chronicles: Chinasta. Näkyvimpänä uudistuksena pelin grafiikkapuoli on saanut värikkään kohotuksen, säväyttäen kuvankauniin ulkoasunsa puolesta yhtä lailla kuin taidegalleriassa vieraillessa. Tehtävien välissä nähtäviä välivideoita lukuun ottamatta pelin tarinapuoli jää lähes olemattomaksi. Tämä puolestaan takaa sen, että tehtävissä suoritettavat päämäärät jäävät tuntumaan vailla tarkoitusta antamatta sen kummempia vastauksia, että minkä takia tässä nyt jälleen juostiin, hypittiin, taisteltiin ja tehtiin mitä piti.

Matkan varrella seikkaillaan muun muassa joukkohaudassa, palatsissa, tarkkaan vartioidulla markkinakadulla sekä puutarhoissa, joista kaikki pelialueet onnistuvat tekemään niin rakenteeltaan kuin ulkoasultaan sopivan pesäeron toisistaan. Valtaosa pelin tehtävistä käsittävät yleensä tietyn määränpään saavuttamista, kuten kohteen eliminointia tai aarteen varastamista vihollisleiristä omaan haltuunsa. Pelistä on kuitenkin löydettävissä myös turhauttavia tehtäväosuuksia, jotka eivät suinkaan ole mahdottomia, mutta vaativat pelaajaltaan pitkäjänteistä malttia. Näihin peliosuuksiin lukeutuvat erityisesti ylivenytetyt tasoloikkaosuudet, jossa yksikin virheellinen hyppy laittaa pelaajan aloittamaan pitkällekin edenneen loikintansa tehtäväosuuden alusta.

Mukana nähdään myös pääsarjastakin tutuksi tulleita tehtäviä, joissa salamurhaajan on seurattava ja teloitettava kohteensa ilman ainuttakaan huomiota ja sen aiheuttamaa hälytystä. Yhdessä nämä edellä mainitut tehtävätyypit osoittavat pelin anteeksiantamattomuuden todeksi ja saivat ainakin allekirjoittajan nopeasti tavoittelemasta suorituspisteitä, jotka eivät tunnu tehtävien aikana koetun tuskan rinnalla enää edes riittävän ansaitulta palkinnolta.

Assassin's Creed Chronicles: Indian suurimpia vahvuuksia ovat sen erinomaisesti 2.5D-maailmaan toteutettu taistelujärjestelmä sekä Arbaazin monipuoliset hiiviskelytaidot, jotka tekevätkin pelistä ennen kaikkea hiiviskelypelin. Tämä saa näkyä muun muassa virheliikkeiden julmassa anteeksiantamattomuudessa, minkä ansiosta vihollismiekan- ja luodin aiheuttamat äkkikuolemat tulevat vähänkin harkitsemattomalle pelaajalle nopeasti tutuksi. Mikäli pelaaja haluaa kuitenkin välttämättä syöksyä kohti vihollislinjoja, on hahmon hyökkäys- ja väistöliikkeet syytä tuntea ja hallita läpikotaisin selkäytimestään asti, sillä Arbaaz ei ole lainkaan yhtä luodinkestävää tekoa kuin pääsarjan kollegansa. Toiminnallinen pelityyli laittaa siis todellakin koetukselle, mikä rohkaisee myös pitäytymään maltillisessa hiippailussa, jollaisena pelisarja on mielestäni aina tarkoitettukin kokemaan. Pelasi sitten vapaamuotoisemmat tehtävät kuitenkin läpi joko nurkkien- ja lattian kautta hiipien tai kaoottisemmalla taktikoinnilla, ei seikkailu tuo edetessään mitään suurempia vaihteluja, mitä ei oltaisi pelin alkupuoliskolla jo totuttu näkemään.

Ensimmäisen läpipeluun jälkeen pelin uudelleenpeluuarvoa ovat nostattamassa läpipeluun jälkeen avautuvat New Game Plus- ja New Game Plus Hard -vaikeustasot. Lisäksi pelaajan on mahdollista suorittaa eräänlaisessa virtuaalitodellisuustilassa luotuja haastetehtäviä, jotka onnistuvat varmasti tuomaan aikaa kuluttavaa lisäpuuhastelua sitä kaipaaville.

Yksittäisistä vioistaan huolimatta Assassin's Creed Chronicles: India on erityisesti noin 10 euron hintalapullaan kokeilemisen arvoinen tuotos, jota voi suositella niin sarjan vannoutuneille faneille kuin myös hiiviskelyä kaipaaville pelaajille. Valitettavasti se ei tuo mitään pelillisesti mullistavia uudistuksia, mikä saa Intian lähinnä tuntumaan vain itseään toistavilla tehtävillä maustetulta lämmittelyltä ennen trilogian huipentavaa, itänaapuriimme sijoittuvaa koitosta.