PewDiePie: Legend of the Brofist

Felix Kjellberg eli Pewdiepie on varmasti tuttu nimi lähes kaikille pelaajille, vaikkei hänen tyylinsä välttämättä kutittele jokaisen huumorintajua. Osalle se voi olla yksinkertaisesti kokoelma huutamista ja muita kovia ääniä. Kuullessani ensimmäisen kerran miehen hyppivän pian omassa mobiilipelissään, olin hieman epäileväinen sen suhteen.

PewDiePie: Legend of the Brofistin idea ja juoni on yksinkertainen. Mies istuu kotona väsäämässä jälleen yhtä videota ja lataa sen lopulta Youtubeen. Jonkin ajan kuluttua hän käy katsomassa, kuinka moni on nähnyt sen ja järkyttyy ytimiään myöten. Kukaan ei ole katsonut hänen uusinta hengentuotostaan! Ilkeät tynnyrit ovat nimittäin kidnapanneet miehen kaikki fanit. Ilkimykset haluavat itselleen Pewdiepien Brofist-erikoisvoiman. Tähän hän ei tietenkään suostu, vaan lähtee pelastamaan faninsa. Matkan aikana piipahdetaan muun muassa pohjoisnavalla, Afrikassa ja jopa kuussa.

Juoni ei ole mitenkään hauskaa kamaa. Pelissä nähdään ja kuullaan Felixin lisäksi myös muita suuria tubettajia. Heihin lukeutuvat CinnamonToastKen, Marzia ja Markiplier. Pelin huumori aiheuttaa kuitenkin eniten ongelmia, eikä se iskenyt minuun lainkaan. Se pyörii enimmäkseen niin sanotusti hauskan läpän ympärillä, joka ei johda mihinkään. Välillä vastaan tulee absurdeja hahmoja kuten tarkka-ampujakirahvi nimeltään Falcon Lover, eikä voi unohtaa sivuhahmojen päästelemiä "hauskoja" ääniä. Henkilökohtaisesti vain ärsyynnyin koko tarinasta. Mutta kaiken tämän alla on oikeastaan aika viihdyttävä peli.

Kyseessä on perinteinen tasoloikka, joka ammentaa ideansa ja ulkoasunsa 8-bittisistä peleistä. Musiikkikin heläytteli nostalgisia kieliä ja pelistä löytyy paljon viittauksia klassisiin pelisarjoihin kuten Mega Maniin, Zeldaan, Super Marioon ja Metroidiin. Kentät ovat mukavan vaihtelevia sekä suunnittelultaan että mekaniikoiltaan. Yhdessä odotetaan junaa ja hahmon täytyy selviytyä hengissä lukuisista vihollislaumoista. Toisessa väistellään Afrikan savanneilla riehaantuneita sarvikuonoja tarkasti ajoitetuilla hypyillä. Välillä pörrätään lentokoneella taivaalla ja ammutaan lintuja, ja tässä vaiheessa mieleen tulee elävästi Gradius. Nämä ovat vain muutamia esimerkkejä vaihtelevista tehtävistä. Suurin osa ajasta vietetään kuitenkin perinteisen tasoloikan parissa.

Pewdiepien kaksi pugia ovat myös mukana ja he toimivat käytännössä lisäeläminä. Välillä voi hyödyntää erikoiskykyjä, kuten esimerkiksi ajan pysäyttämistä tai lisäsydämiä. Tosin yhdessä tasossa voi olla maksimissaan kaksi tällaista erikoiskykyä käytössä yhtä aikaa. Näitä spesiaalikykyjä ja uusia hahmoja, joihin lukeutuvat aikaisemmin mainitsemani Marzia ja Markiplier, avataan kolikoilla. Nyt ei puhuta kuitenkaan mistään mikromaksuilla ostettavista kolikoista, vaan niitä kerätään tasoista. Erittäin tervetullut ratkaisu mobiilipelien parissa, joissa lähes kaikkiin julkaisuihin on ujutettu jonkinlaisia lisämaksuja.

Juonen lisäksi valittamista löytyy myös ohjauksesta. Se on toisaalta miellyttävän yksinkertainen ja tästä syystä pelaamisen niksit oppii nopeasti. Virtuaalisia ohjaimia ei ole sidottu tiettyyn kohtaan ruutua, mikä on hyvä ratkaisu. Sen myötä peukaloa voi siirtää tarpeen tullen sopivaan kohtaan, jottei toiminnasta jää jotain näkemättä omien sormien vuoksi. Tarkkuudessa olisi kuitenkin petrattavaa. Jos olet koskaan tutustunut johonkin mobiililaitteille julkaistuun tasoloikkaan, olet todennäköisesti törmännyt samaan ongelmaan. Valitettavan usein loikka päättyy teräviin piikkeihin sen vuoksi, että kosketusnäyttö tulkitsi komennon väärin.

Kaiken kaikkiaan PewDiePie: Legend of the Brofist on pätevä tasoloikka. Se oli hieman lyhyt, mutta toisaalta siihen ei ehtinyt kyllästyäkään. Kentissä, vihollisissa ja tehtävissä oli tarpeeksi vaihtelua viihdyttämään seikkailun loppuun saakka. Huumori oli vain hieman liian väkinäistä, eikä ohjaus toimi täysin virheettömästi. Mikäli kaksi viimeistä seikkaa olisi kunnossa, täräyttäisin pelille vieläkin suuremman arvosanan. Tällä hetkellä se saa tyytyä heikkoon seiskaan.