Skyhill

Venäläisen Mandragora-studion Skyhill on genreltään harvinainen point'n'survive-peli, jossa satakerroksisen hotellin kattohuoneistoon linnoittautunut eloonjääjä päättää taistella tiensä takaisin katutasoon. Perustuttu 2D-seikkailupelimekaniikka on siis valjastettu postapokalyptisen eloonjäämiskauhun tarpeisiin, ja koko paketti on verhottu sarjakuvamaiseen asuun.

Yhdistelmässä on potentiaalia, mutta suoraan sanottuna se jää suurimmalta osin lunastamatta. Mainittu ulkoasu on jokseenkin noir-henkinen, mutta piirrosjälki on parhaimmillaankin epätasaista ja amatöörimäistä. Hotellin huoneet ovat äärimmäisen yksinkertaisia, joka varmasti tekee niiden satunnaistamisesta helppoa, mutta silmää ne eivät hivele. Joissakin mutanteissa on jo enemmän yritystä, mutta lopulta nekin muistuttavat kouluvihkon takakanteen sutattuja heavy metal -mörköjä.

Pelin Steam-sivu lupaa kokonaisen armeijan näitä hirviöitä, mutta todellisuudessa niitä on ehkä viitisen erilaista. Valikoimaa on venytetty laiskasti pukemalla örmelöitä pariin erilaiseen vaatekertaan. Musiikkikaan ei ole metallia vaan pari laiskaa luuppia, joita toistetaan ajan loppuun saakka.

Samainen sivu lupaa myös, että peli tuntuu joka kerta tuoreelta, mutta itseasiassa se alkoi tympiä vahvasti jo ensimmäisellä läpipeluukerralla. Huoneet on toki satunnaistettu, mutta jos porraskäytävää ei lasketa, niitä on joka kerroksessa vain kaksi. Naksuttelemalla kaappeja ja komeroita voi löytää ruokaa, lääkintätarpeita, aseita tai sekalaista ryjää, josta voi askarrella lisää ryjää.

Eloonjääjän tukikohta kattohuoneistossa on paljon velkaa This War of Minelle. Työpöytää, keittiötä ja sänkyä voi päivittää löydettyään sopivaa romua, ja päivitetyillä työpisteillä saa aikaiseksi entistäkin enemmän erilaisia esineitä ja aterioita. Sängyn avulla saa puolestaan muunnettua kylläisyyspisteitä kestopisteiksi, mutta hahmon kuorsatessa huoneistoon saattaa hortoilla jotain ongelmallista.

Skyhill koostuu kokonaisuudessaan karujen huoneiden läpinaksuttelusta ja yhtälailla yksinkertaisista vuoropohjaisista taisteluista. Pelaajalle annetaan mahdollisuus piestä mörköjä eri ruumiinosiin, ja pienemmät osumaprosentit palkitaan yleensä suuremmalla vahingolla. Mukana on siis pientä taktikointiakin. Pelihahmoa voi puolestaan kehittää kovemmaksi tappelupukariksi puskemalla pisteitä tämän eri ominaisuuksiin.

Skyhillissä on tarinantynkääkin, mutta se jää todella harvaksi ja ohueksi sadan kerroksen matkalla. Lisäksi tätä tarinaa kerrotaan melko könkön ääninäyttelemisen avulla. Pelissä on ilmeisesti myös useampi erilainen loppukin, mutta yksi piisasi minulle hyvin. Kokemus oli kaikenkaikkiaan puuduttava, ja kuluneen parin tunnin aikana jouduin muistuttamaan itseäni useaan otteeseen, että lupasin arvioida tämän pelin. Jos olisin maksanut tästä riemusta ne pyydetyt 14,99 euroa olisin ollut raivoissani.

En voi suositella Skyhilliä kellekään tähän hintaan. Se voisi olla paikallaan parin euron iPad-pelinä, tai vielä parempaa, ilmaisena selainpelinä. Silloin hinta-laatusuhde olisi kohdallaan.