Suomi
Gamereactor
arviot
The Witcher 3: Wild Hunt

The Witcher 3: Wild Hunt

CD Projekt Redin äärimmäisen odotettu roolipeliseikkailu saapui vihdoin arvioitavaksi.

Tilaa uutiskirjeemme tästä!

* Pakollinen tieto
HQ

The Witcher 3: Wild Huntin kuvaileminen lyhyesti on vaikeaa. Yltäkylläisyys on kuitenkin sana mikä tulee ensimmäisenä mieleen. Kaikki aina graafisesta ulkoasusta ja yksityiskohtien määrästä, valtavaan tehtävien ja henkilöhahmojen valikoimaan sekä syvälliseen käsikirjoitukseen huutavat tästä yltäkylläisyydestä. CD Projekt Redin toimintaroolipeli tuntuu mahtavalta ja tekee monista viime aikojen kilpailijoistaan naurunalaisia. Nyt ollaan huippupelin äärellä, vaikka kuumeisesti odotettu jatko-osa ei ikävä kyllä siltikään ole aivan täydellinen.

Pelaaja hyppää kahden aikaisemman The Witcherin tapaan hirviömetsästäjä Geralt Rivialaisen saappaisiin. Tämä joutuu matkaamaan maailman halki etsiessään vanhaa suojattiaan, joka on pakomatkalla ja suuressa vaarassa. Yksinkertainen tavoite muuttuu monimutkaiseksi nopeasti, sillä vastaan tulee monen monituisia värikkäitä henkilöhahmoja, joiden tarinat kietoutuvat väkisin noiturin matkaan. Tehtävää iskee eteen hurjalla temmolla, mutta studio on onnistunut tekemään melkein kaikista niistä kiinnostavia. Roolipelien kliseiset "hae tuo" tai "tapa nuo" -tehtävät varjostavat vain ani harvoin muuten kovin aurinkoista seikkailua. Peli luo lajityypissä uuden laatustandardin mitä tulee tehtävien monimuotoisuuteen ja mielekkyyteen.

Jokainen tehtävä on tietenkin mahdollisuus ansaita kokemuspisteitä, napata uusia apuvälineitä ja harjoitella hirviöiden päihittämistä. Reaaliaikainen taistelu on pelin keskiössä, ja Geraltilla on kaksi pääasetta, joilla puolustaa itseään. Ensimmäinen miekka on ihmisvastustajia varten ja toista käytetään hirvityksiä vastaan. Taistelu on yhdistelmä nopeita sekä raskaita iskuja, suojauksia ja väistöjä, joiden lisäksi käytössä on viisi taikaa tarjoamassa valikoiman sekä passiivisia että aktiivisia kykyjä. Nämä tosin käyttävät "Adrenaliinia", joten taikoja pitää käyttää säästeliäästi ratkaisevilla hetkillä. Näiden ohessa seikkailun kuluessa kouraan lyödään vielä jalkajousi, minkä avulla voi hyökätä myös kaukaa.

The Witcher 3: Wild HuntThe Witcher 3: Wild Hunt
Tämä on mainos:

Taistelumekaniikka ei ole loppujen lopuksi mitenkään erikoisen monimutkainen. Kaikki Wild Huntissa on kuitenkin kiinni nyansseista ja taidosta käyttää pieniä jippoja hyväkseen. Esimerkiksi oikea-aikainen lyönti hevosen selästä sivaltaa vastustajalta pään irti, mutta vastaava isku jalkaisin edellyttää sen lataamista ja todella tarkkaa ajoitusta. Näyttävät erikoisiskut tarjoavat silti hekumallisen onnistumisen tunteen, joka saa välillä tuulettamaan villisti.

Vastustajissa riittää myös sopivasti vaihtelua, ja pelatessa joutuu aina miettimään niiden heikkouksia ja vahvuuksia. Usean vihollisen kohtaamiset ovat erityisen painostavia, sillä yllätyksiin ei silloin ole varaa. Ennakkovarautuminen onkin pelisarjalle tutusti äärimmäisen tärkeää. Haastetta riittää runsaasti ja perustaistelukin on aina selkäpiitä kutittavan jännittävää. Tämän takaa se, etteivät vihujen taitotasot nouse samassa tahdissa kuin pelaajalla. Tehtävien alussa varoitetaan tulevista koitoksissa, mutta vapaasti seikkaillessa voi mahdottomia tilanteita tulla vastaan, ja helpoltakin näyttävä vihollinen voi tarjota yllättävän kovan haasteen. Pelaaja pidetään jatkuvasti varpaillaan.

Taisteluun on liitetty mukaan mekaniikka, joka teoreettisesti imaisee pelaajan entistä tehokkaammin mukaan noiturin maailmaan. Taisteluihin valmistautuminen on näet suuressa osassa, eikä mättöihin kannata suunnata ilman jonkinlaista ennakkokäsitystä vastustajista. Pelaajan kannattaa lukaista läpi otuksista kertovia tekstejä, joista käy ilmi niiden heikkoudet. Valitettavasti kömpelöt valikot tekevät valmistautumisesta liian hankalaa.

Elintärkeät taikajuomat, öljyt ja aseiden parannukset täytyy aluksi valmistaa itse. Tarvittavia materiaaleja löytää aarrearkuista sekä kuolleiden vastustajien taskuista, ja yrttejä voi kerätä maaseudulta. Aikaisemmin mainitun tehtävien monipuolisuuden johdosta erilaisten rehujen etsiminen voi hyvällä tuurilla johdattaa täysin uusien sivutehtävien äärelle. Tekemistä riittää runsaasti, sillä järvien pohjasta voi metsästää tiettyjä vesikasveja, hirviöitä tappamalla saa mutageenejä ja maanalaisista luolista löytää ainesosia.

Tämä on mainos:

Teoriassa kaikki siis toimii kuten pitääkin, mutta käytännössä asiat eivät suju kovinkaan mutkattomasti. Yhdessä vaiheessa tarvitsin yrttiä nimeltään Wolfsbane, jotta pystyisin myrkyttämään nopeasti paranevan ihmissuden. Minulla vain ei ollut aavistustakaan siitä, mistä kyseisen kasvin löytää. Yksi herbalisti saattoi tietää vastauksen, mutta hän asui todella kaukana. Vierailuni saattaisi osoittautua täysin turhaksi, minkä johdosta ratsastusretki ei tuntunut kovinkaan houkuttelevalta. Toisen kerran halusin koota haarniskan löytämieni piirustusten perusteella, mutta sen kokoamiseen vaadittiin Dark Plates -nimisiä osia. Niinpä etsin ensin käsiini sepän, jonka jälkeen kävin yksitellen läpi kaikki keräämäni esineet sen toivossa, että voisin saada jostain niistä tarvitsemaani materiaalia. Minulta ei kuitenkaan löytynyt mitään hyödyllistä, joten ainoaksi toivokseni jäi törmätä sopiviin materiaaleihin sattumalta. Olisi ollut todella hienoa, jos molemmissa tapauksissa minulle olisi tarjottu jonkinlainen vihje siitä, mistä tarvittavia raaka-aineita oikein löytää.

The Witcher 3: Wild HuntThe Witcher 3: Wild Hunt

Valikkojen kanssa on harmittavia ongelmia. Niitä ei pääse muokkaamaan, ja vielä kymmenien tuntien jälkeenkin olin ajoittain hukassa niiden kanssa. Tämän seurauksena osa taisteluista ajautui hirvittävän pitkiksi maratoneiksi, sillä taikajuomien kanssa sähellys ei kiinnostanut. Muutenkin vihjeiden ja kunnon selitysten puute harmittaa, ja se voi jopa karkottaa noviisipelaajat.

Onneksi taistelut eivät kuitenkaan ole täysin mahdottomia, vaikka niihin syöksyisikin valmistautumatta. Ne ovat vain tällöin huomattavasti hankalampia. Esimerkiksi muinaista teleporttaavaa hirviötä vastaan taisteleminen pimeässä luolassa tuntui jännittävältä juuri sen vuoksi, että se oli todella vaikea kohtaaminen. Jokainen täydellisesti ajoitettu väistö tuntui todella tyydyttävältä, ja olennon kukistuminen ollessani lähes kuoleman partaalla oli piste i:n päällä.

Kokemuspisteiden käyttäminen tuntuu myös aika monimutkaiselta, mutta se on sentään sutjakampaa verrattuna esineiden luomiseen. Useille välilehdille jaettujen lukuisien kykyjen ja bonusten kuvaukset täytyy lukea tarkkaan, jotta Geraltista voi kehittää omaan pelityyliin sopivan. Ei tämä mikään Skyrim sentään ole, mutta vaihtoehtoja on silti runsaasti. Mikään yksittäinen kehityssuunta ei ole todennäköisesti toista parempi, joten pelaajat voivat hyvillä mielin kokeilla erilaisia pelityylejä.

Tarinassa on runsaasti syvyyttä ja siihen voi paneutua juuri niin paljon kuin haluaa. Eri hahmoilla on paljon kerrottavaa tehtävistä ja maailmasta, mutta kärsimättömät voivat toki jättää suurimman osan löpinöistä väliin. Pidin siitä, että omilla valinnoilla on aina jotain seurauksia. Nämä eivät tule esille välittömästi, minkä sain huomata yhden alussa tekemäni valinnan jälkeen. Pelasin kyseisen kohdan uudestaan, sillä en pitänyt siitä mitä valinnastani seurasi. Valitettavasti muutaman tunnin jälkeen uuden valintani seuraukset puraisivat kipeästi takapuoleen. Loppupeleissä mustavalkoisia oikeita tai vääriä valintoja ei ole, ja tarjolla on vain lukuisia harmaiden eri sävyjä. Olin kuitenkin aavistuksen pettynyt luvattuihin usean hahmon näkökulmasta kerrottuihin tehtäviin, sillä Cirillä pelaaminen ei tuntunut yhtä palkitsevalta. Taistelut olivat tällöin yksinkertaisempia, eikä tarjolla ollut lainkaan kokemuspisteitä. Onneksi näidenkin tehtävien juoni ja dialogi ovat huippuluokkaa.

The Witcher 3: Wild Huntin valtava kartta tuo mieleen Red Dead Redemptionin ja Elder Scrolls -pelisarjan. Samalla tavoin tarinan punaisen langan kadottaa välillä herkästi. Vastaan tulee niin paljon uusia naamoja ja taustatarinoita, että osa aikaisemmin tavatuista hahmoista tahtoo unohtua. Toisaalta tämä kertoo sisällön valtavasta määrästä, eikä sitä voi nähdä miinuksena.

Neuvoni seikkailuun syöksyville on pitäytyä yhdessä alueessa niin kauan, että se on kaluttu läpi. Kaikkia tehtäviä ei voi kuitenkaan läpäistä heti, vaan niihin pitää palata myöhemmin kovemmilla taidoilla ja aseilla varustettuna. Ei kannata kuitenkaan sukkuloida alueiden välillä liian paljon, sillä tällöin niiden henkilöhahmot uhkaavat jäädä etäisiksi. Lopulta heistä ei enää jaksa välittää.

Pelin voi läpäistä CD Projekt Redin sanojen mukaan 25 tunnissa, mutta miksi kukaan haluaisi tehdä niin? Tähän maailmaan täytyy uppoutua ja nauttia kiireettömästi. Seikkailuun voi syöksyä myös ilman minkäänlaisia karttavihjeitä. Maailman asukit kertovat tarpeeksi tarkasti mielenkiintoisista paikoista ja tapahtumista, jotta niiden luokse löytää ilman lisävihjeitä. Noiturin kykyjen avulla jälkien seuraaminen on huomattavasti jännittävämpää, kun ruudulla ei juokse koko ajan etäisyyttä osoittava laskuri.

Maailmaan on onnistuttu luomaan hyvin jatkuvuuden tunnetta, sillä esimerkiksi tehtäviä ei ole pakko käynnistää aina niiden alkupisteestä. Tämä ei kuulosta isolta asialta, mutta sen ansiosta maailman tapahtumat tuntuvat luonnollisilta. Lisäksi jopa pienillä valinnoilla voi olla merkitystä muihin henkilöihin. Yhdessä tehtävässä kauppias pyysi minua auttamaan hänen veljeään läheisellä taistelukentällä. Olin jo aikaisemmin vieraillut kyseisellä paikalla, mutta en onnistunut tuolloin tavoitteessani. Kerran taas portilla seisova vartija suhtautui Geraltiin tavallista suosiollisemmin, sillä he olivat nähneet noiturin auttavan paikallisen tavernassa tapahtuneen nujakan selvittämisessä. Kaikki nämä asiat rakentavat yhdessä kuvan koherentista ja yhtenäisestä maailmasta.

Pelimaailman suunnittelussa on otettu vaikutteita esimerkiksi keskiaikaisesta Englannista sekä Eurooppalaisista taruista. Osa populaatiosta tuntuu hieman liian kliseisiltä, mutta mukana on myös sopivaa synkkää huumoria. Sodan vaikutukset tavallisiin ihmisiin yhdistettynä yössä lymyäviin nimettömiin kauhuihin tuovat mieleen Game of Thronesin ja Guillermo Del Toron elokuvien yhdistelmän. Kaikilla paikoilla ja henkilöillä tuntuu olevan oma ainutlaatuinen historiansa.

The Witcher 3: Wild Hunt on fantasiaseikkailu, joka ahdettu ääriään myöden täyteen sisältöä. Päähahmo Geralt on haastavampi tapaus, johon en saa samanlaista tunneyhteyttä kuin vastaaviin muissa viime vuosien huippupeleissä näkemiini sankareihin. Silti Wild Hunt on uskomattoman vangitseva pelikokemus, jonka seurassa viihtyy varmasti pitkään. Harmi vain, etteivät valikko-, esineiden nikkarointi ja inventaariojärjestelmä ole oikein mistään kotoisin.

HQ
HQ
HQ
The Witcher 3: Wild HuntThe Witcher 3: Wild Hunt
09 Gamereactor Suomi
9 / 10
+
Valtava ja vangitseva pelimaalima, upeasti suunnitellut tehtävät, hahmosuunnittelu on huippuluokkaa
-
Tavaroiden ja ainesosien askartelu, inventaarion käyttö
overall score
is our network score. What's yours? The network score is the average of every country's score

Aiheeseen liittyviä tekstejä



Ladataan seuraavaa sisältöä