Suomi
Gamereactor
arviot
Borderlands: The Pre-Sequel

Borderlands: The Pre-Sequel

Vaikka uudet ideat ovat vähissä, ei viihdyttävä toimintapaketti Pandoran kuussa jätä kylmäksi.

Tilaa uutiskirjeemme tästä!

* Pakollinen tieto
HQ

Nähtyäni ensimmäisen kerran Hyperionin tukikohdan kuussa Borderlands 2:ssa, tiesin että sinne matkustettaisiin vielä jonain päivänä. Ja niinhän siinä kävi, että Elpis-kuun pinnalle kiidätti alus nimeltään Borderlands: The Pre-Sequel. Pandoran kosmisella naapurilla oli tiedossa happoisa seikkailu, jossa tavattiin vanhoja tuttuja ja uusia naamoja, sekä koettiin vihdoin Claptrapilla pelaamisen riemu. Ei ollenkaan hullumpaa.

Borderlands 2:n pääpahiksen Handsome Jackin valtaannousua käsittelevä tarina koetaan neljän uuden pelattavan palkkionmetsästäjän rooleissa. Tarina sijoittuu sarjan ensimmäisen ja toisen pelin väliin, ja sen koukeroihin kuuluvat muun muassa avaruudessa tapahtuva pelastusretki, kostotarina sekä tietenkin legendaarinen aarrekammio täynnä avaruusolentojen teknologiaa. Esiosalle tyypillisesti tarina kerrotaan takautumien muodossa kertojanaan gladiaattori Athena. Hän työskenteli Jackille ennen kuin tästä tuli tuntemamme megalomaaninen ja murhanhimoinen Hyperionin pomo.

Pelin neljä pelattavaa sankaria ovat Athena, William the Enforcer, Nisha ja Claptrap. Athena käyttää taistelussa suojakilpeä, joka heijastaa imemänsä vahingon takaisin vihollisiin. Hahmo sopii hyvin tukemaan ryhmää ja on vahva yksittäisiä vihollisia vastaan. William on puolestaan kyberneettisillä laitteilla varustettu tappokone. Hän on myös joukon synkin henkilö, sillä William tappaa rahan lisäksi myös pelkästään huvikseen. Erikoiskykynsä avulla hän kutsua tappopuuhiin avukseen kaksi robottikätyriä. Nisha on entinen avaruuskarjapaimen, jonka ruoska sivaltaa kuolettavalla voimalla lähitaistelussa. Nisha voi lisäksi kytkeä päälle automaattisen tähtäyksen ja valtavan vahinkobonuksen tuliaseisiinsa.

Näljäs pelihahmo on tietysti Claptrap, ja tämä kuvastaa loistavasti Borderlandsin maailman ennalta-arvaamattomuutta. Pikkurobotilla pelaaminen on täyttä kaaosta. Hänen erikoiskykynsä on nimittäin satunnaisgeneraattori, joka käynnistyy jokaisella kerralla eri tavalla, eikä koskaan voi tietää, mitä robotin arsenaalista putkahtaa esiin. Tuloksena saattaa olla hyödyttömästi pomppivia kumiankkoja tai tappavia laser-säteitä ampuva diskopallo. Claptrap voi myös käyttää kaikkia muita hahmokykyjä, joten periaatteessa hänellä voi pelata kuten Gunzerkerillä ja Mechromancerilla. Pienellä robotilla mesoaminen on riskialtista mutta samalla myös ratkiriemukasta.

Tämä on mainos:
Borderlands: The Pre-SequelBorderlands: The Pre-Sequel

Borderlands: The Pre-Sequel tarjoaa runsaasti hyvin kirjoitettua dialogia. Harmittavasti osan siitä voi ohittaa vahingossa täysin. Hahmojen tarinointi keskeytyy, mikäli vain sattuu kävelemään liian lähelle muita henkilöitä tai etenee muuten pelissä. Toisaalta kärsimättömien pelaajien ei tarvitse jäädä turhia odottelemaan. Mukavasti jokainen pelihahmoista on oma hyvin rakennettu kokonaisuutensa, ja he reagoivat eri tavalla pelin tapahtumiin. Esimerkiksi Claptrapini heitti jatkuvasti läppää, joista osa oli todella hauskaa, mutta osa taas surullista. Dilemmaa pienen robotin muuttumisesta mahdolliseksi tappokoneeksi käsitellään ovelan tragikoomisesti. Kokonaisuutena esiosa tarjoaa neljän näkökulman kautta näppärän ja laajan katsauksen pelimaailmaan, joten edellisien osien ei täydy olla pelattuna.

Sarjan omalaatuinen huumori on myös edelleen tallella. Tapahtumat eivät koskaan etene oletetulla tavalla, olipa sitten kyseessä saasteiden putsaaminen eläimille oikeuksia vaativien aktivistien nimissä tai legendaarisen Excalibastardin kiskominen kivestä. Erilaisia tehtäviä on runsaasti, vaikka paikoitellen vanhojen alueiden välillä ravaaminen ärsyttää. Kaikki tehtävät koostuvat pääasiassa vihollisten lahtaamisesta, mutta peli sentään osaa tarjota aina hyvä syyn verilöylyille.

Pelimekaniikassa on sen sijaan mukana muutama uusi ominaisuus. Koska peli sijoittuu kuun pinnalle, on painovoima vain murto-osan Pandoran vastaavasta, eikä ilmakehästä löydy happea. Ulkotiloissa liikkumista varten hahmot tarvitsevat happisäiliön, jonka avulla voi myös suorittaa valtavia kaksoisloikkia ja päästä käsiksi todella korkealla oleviin paikkoihin. Happea on kuitenkin käytössä vain rajallinen määrä ja sen loputtua pelaaja on pulassa. Ilman loppuminen laskee jatkuvasti elämää, joten sen riittävyys on syytä varmistaa.

Tämä on mainos:

Kuun pinnalla ei ole lainkaan kasvillisuutta, joten pelin maisemat ovat karuja. Ne tuntuvat valjuilta verrattuna Pandoran reheviin ja vaihteleviin ympäristöihin. The Pre-Sequelissä erilaisia alueita on periaatteessa vain muutama. Kuun pinnan lisäksi vieraillaan muun muassa asetehtaissa sekä tutkimuskeskuksissa, eikä vaihtelua ole mielestäni läheskään tarpeeksi. Samanlainen toisto vaivaa myös viholliskaartia, joka koostuu kovin tutunlaisista hirviöistä ja sekopäistä.

Itseni kaltaiselle Borderlands-sarjan fanille Borderlands: The Pre-Sequel iskee kuitenkin kovaa. Vietän sen parissa vielä runsaasti aikaa, sillä tarinan kokee mielellään eri hahmoilla uudestaan, ja pelin loppupuoliskossa on paljon tutkittavaa ja kerättävää. Samalla on myönnettävä, että peliä vaivaa uusien ideoiden puute. The Pre-Sequel on käytännössä "vain" sitä samaa kuin aikaisemmin. Se on mustaa huumoria tursuava hulvaton toimintaroolipeli, jonka pelattavuus on kohdallaan. Sarjan parissa viihtyneet pitävät varmasti myös tästä osasta, mutta se ei kykene nousemaan aivan Borderlands 2:n tasolle.

Borderlands: The Pre-SequelBorderlands: The Pre-Sequel
Borderlands: The Pre-SequelBorderlands: The Pre-SequelBorderlands: The Pre-SequelBorderlands: The Pre-Sequel
08 Gamereactor Suomi
8 / 10
+
Enemmän sarjan tunnusmerkiksi noussutta tiukkaa pelattavaa, Claptrap on toteutettu nerokkaasti
-
Ei sisällä mitään uutta ja mullistavaa, maisemissa ja vihollisissa on liikaa kierrätystä
overall score
is our network score. What's yours? The network score is the average of every country's score

Aiheeseen liittyviä tekstejä



Ladataan seuraavaa sisältöä