Joe Danger Infinity

Vuonna 2010 maailmaan syntyi uusi huimapää. Hänen nimensä oli Joe Danger, ja hän ajoi loputtomien värikkäiden ratojen lävitse tehden samalla mitä uskaliaimpia temppuja.

Ohjaus oli tässä Playstation 3 -yksinoikeudessa tiukka eikä haasteista ollut puutetta. Kyse oli niistä peleistä, jonka pyöräytti päälle "ihan vain hetkeksi" huomatakseen koko illan hävinneen kummallisesti jonnekin.

Vei yli vuoden ennen kuin Xbox-pelaajat pääsivät nauttimaan Hello Gamesin sarjakuvauniversumista, ja vielä muutaman vuoden lisää ennen kuin Joe Danger loikkasi iOS-puolelle Joe Danger Touchin muodossa. Toisin kuin monet mobiili-spinoffit, Joen esitys oli positiivinen yllätys. Kosketusnäytölle mukautetun ohjauksen ansiosta oikeaa ohjainta ei ehtinyt edes kaivata.

Nyt Hello Games toistaa onnistunutta kaavaansa Joe Danger Infinityllä. Nimi ei viittaa loputtomiin tai loputtoman moniin ratoihin, eikä niitä tässä olekaan. Onneksi niitä on kuitenkin riittämiin, ja ne on jaettu seitsemäntoista alueen kesken. Tällä kertaa, kenties Disney Infinityn vaikutuksesta, Joe Danger on muuttunut toimintafiguuriksi.

Pelissä ajetaan taas kelloa vastaan ja tehdään temppuja myyrien ja marssilaisten seassa. Joe saa tällä kertaa seuraa yli 20 muusta ajurista, ja ajokkeja on suunnilleen samoissa määrin. Valikoimaa riittää armeijan ajoneuvoista raketteihin, kumiankkoihin, lentopeleihin sekä tietysti moottoripyöriin saakka.

Ajokkeja voi ostaa pelivaluutalla, jota ansaitaan ratoja suorittamalla, ja ne eroavat toisistaan muunkin kuin ulkonäkönsä perusteella. Jokaiselle menopelillä on omat erikoisominaisuutensa, kuten pidemmät hypyt, bonuspisteet tai suuremmat rahapalkinnot.

Vaikuttaa siltä, että Hello Games on tyytynyt toimittamaan lisää samaa ja tuttua tavaraa, nyt tosin hiotummalla mekaniikalla ja runsaammilla yksityiskohdilla. Valinnasta ei voi oikeastaan edes valittaa, ohjaus kun on taas kerran huippuluokkaa ja radat ovat nautinnollisia sekä pelata että katsella.

Uudemmat elementit nousevat esiin pelin bonusradoissa. Hello Games pitää kokemuksen freesinä oudoilla bonustasoilla, joissa taistellaan armeijan helikopterilla, piestään myyriä ja ja kellistetään jopa avaruuden muukalaisten alus.

Samalla täytyy pitää silmällä ns. Gumball Dropseja, joita voi käyttää automaateissa ratojen lopussa. Näistä voi parhaimmillaan voittaa uuden hahmon tai lisää kultaa virtuaaliseen kukkaroon.

Joe Danger on aina todella hektinen kokemus. Pelaaja saa olla koko ajan painelemassa kuplia, väistelemässä esteitä, ohjailemassa hahmoa sekä keräilemässä kolikkoja. Monet radoista vaativat useampia yrityksiä - varsinkin jos on sitä tyyppiä, jolle kolme tähteä ja parhaat pisteet ovat ainoa vaihtoehto.

Aivan kaikki ei kuitenkaan ole ruusuista. Mikromaksut ovat nostaneet taas ruman päänsä. Ajoneuvot ovat puhtaasti pelaamalla kovin kalliita, millä houkutellaan löysäämään kukkaron nyörejä. Lisäksi jos rataa ei pääse läpi, voi läpäisyn ostaa oikealla rahalla, ja pisteetkin voi tuplata kätevästi samalla tapaa.

Ehdotus maksullisesta skippauksesta on tympäisevää katseltavaa joka mokan jälkeen. Pitäisin pelistä paremmin, jos mikromaksuja ei tarjottaisi yhtenään. On silti ymmärrettävää, että kun peli hinnoitellaan likipitäen ilmaiseksi, pitää kehittäjän kerätä voittonsa jostakin. Joen tapauksessa tämä on joka tapauksessa verrattain pieni rikka rokassa.

Joe Danger Infinity toimii kaikilla tärkeillä tasoilla. Ruudunpäivitys on näpsäkkää, grafiikka värikästä, design hienoa, musiikki siistiä ja kommentaari intensiivistä. Vaikka tuo viimeinen osio voikin tuntua hieman liialliselta, tukee audiopuoli kokemusta ja pitää pelaajan ajan tasalla.

Hello Games todistaa, että konsolipelin voi kääntää mobiiliksi hukkaamatta mitään ohjauksesta tai haastetasosta.