Don't Starve: Console Edition

Don't Starve julkaistiin PC:lle viime keväänä puolen vuoden julkisen testaamisen päätteeksi, ja nyt myös onnekkaat PS4:n omistajat voivat kokea sen synkeän eksotiikan. Lähdin itse pelaamaan Don't Starvea ilman aiempaa kokemusta, odotuksia tai valmisteluita, mikä olikin selvästi oikea valinta. Pelaaja oppii kokemuksen kautta ilman pointtereita, nuolia, tavoitteita tai selityksiä. Joskus oppituntia varten on oltava valmis kuolemaan.

Don't Starvea ajaa yksinkertainen premissi: hahmo heitetään villiin luontoon, jossa täytyy selvitä keräämällä ruohoa, puuta, kiviä, kultaa, kukkia, sieniä ja niin edespäin. Näitä materiaaleja voi yhdistellä sitten edistyneemmiksi varusteiksi yllättävän laajan teknologiapuun avulla. Yksi tapa nauttia pelistä on yksinkertaisesti rakennella esineitä ja pystyttää leiri, jossa voi yrittää selvitä talven pakkasista.

Aika lentää Don't Starvessa, päivät kestävät vain minuutteja ja pimeydessä vaanivat vaarat. Pelaajan pitää saada aikaiseksi nuotio tai soihtu pitääkseen viholliset loitolla. Maailma satunnaistetaan joka peliin erikseen, ja resursseja löytyy maastotyyppien mukaan, samaten kuin vihollisia ja eläimiäkin. Jotkut näistä eivät hyökkää, jos pelaaja vain jättää ne rauhaan, ja alussa onkin viisasta antaa isompien otusten olla.

Don't Starve on täynnä yksinkertaisia mekaniikkoja, mutta tutkimusmatkailu on sen todellinen pihvi. Toki maailmassa on myös pieniä aivopähkinöitä ratkaistavaksi, kuin myös luolia, jotka ovat vielä päällysmaailmaakin tappavampia.

Pinnan alla tapahtuu todella paljon, sillä peli muun muassa pitää kirjaa kaikista lahdatuista viattomista eläimistä, millä on omat seurauksensa. Taktisempi kaveri osaa jo vaikka paimentaa possumiehiä, jotta nämä hankkiutuvat eroon hämähäkeistä pelaajan puolesta. Kyklooppilintujen munat kannattaa muuten jättää rauhaan, koska ryöstökeikka muistuttaa itsestään vaikka maailman ääriin.

Mukana on ansoja asetettavaksi, kaloja kalastettavaksi, sammakoita, ampiaisia, kaikennäköisiä ilkimyksiä sekä kivikehästä löytyvä puutarhatonttu, jonka perimmäinen tarkoitus ei ole vielä auennut minulle. Pelistä löytyy myös possualttareita aktivoitavaksi (joiden avulla saa uuden mahdollisuuden kuolemankin iskiessä), kuolleita tutkimusmatkailijoita ryöstettäväksi ja lukuisia omituisia rituaaleja sekä seremonioita, joista osa kannattaa ehkä vain jättää rauhaan.

Klei Entertainment tunnetaan omanlaisesta estetiikastaan ja Don't Starve loistaa selkeästi taiteellaan. Ensisilmäykseltä se tuo mieleen Tim Burtonin, joka on varmasti ollutkin inspiraationlähteenä, mutta Don't Starvella on siinä määrin oma ilmeensä, ettei se ole mikään isometrinen Painajainen ennen joulua. Uuden löytäminen on aina iloinen asia. Ystävä vai vihollinen? Oli kumpi oli, ole aina valmis juoksemaan.

Ruuan ja lämmittelyn lisäksi pelaajan täytyy myös huoltaa hahmonsa mielenterveyttä. Kun tasapainoa kuvaava mittari alkaa tippua, alkaa näkökenttä kirjaimellisesti hämärtyä ja pian olennot hahmon painajaisista käyvät kimppuun myös päivänvalossa.

Ensimmäisessä pelissä aloitetaan hepulla nimeltä Wilson, jonka on lähettänyt tälle matkalle selvästi pahantahtoinen herra nimeltä Maxwell. Don't Starve sisältää Wilsonin lisäksi kahdeksan muuta avattavaa hahmoa, joista jokainen tuo omat kommervenkkinsä peliin.

Wilson kasvattaa parran, joka auttaa tätä suojautumaan kylmältä. Pyromaanityttö Willow puolestaan sytyttää paikat palamaan hermostuessaan. Kavalkadista löytyy myös robottia, voimamiestä ja kirjastonhoitajaa. Tasojen nostaminen avaa näitä hahmoja sekä tuo lisää kestopisteitä ja parempia varusteita. Uudet hahmot myös innostavat kokeilemaan peliä uudestaan, kun kuolo korjaa.

Kuollessaan menettää aina senhetkisen etenemisen. Don't Starve on niin sanotusti "roguelike", ja se on tarkoitettu koettavaksi pidempinä tai lyhyempinä yrityksinä selviytyä. Kun perushaasteet on taltutettu, on aika alkaa tutkia uusia asioita. Pelaaja voi rakentaa esineitä, perustaa farmin, louhia resursseja, lähteä luolakiipeilemään tai ottaa mittaa suuremmista otuksista. Kenties pistät koko metsän palamaan; se on melkoinen näky.

Käyttöliittymän oppiminen vaatii muutaman pelikerran, mutta sen jälkeen sillä voi selailla laajaa esinevalikoimaa sujuvasti. Konsoliversio saattaa hieman kärsiä PC-version tarjoaman selkeyden puutteesta, mutta käyttis on riittävän hyvä tehtäväänsä.

Don't Starve: Console Edition vei minut lopulta täysin mukanaan. Pelin todellinen syvyys tuli yllätyksenä, mutta lopulta löysin itseni valmistautumasta erilaisiin haasteisiin tuntikaupalla. Edistys tapahtuu pelaajan päässä eikä hahmon numeroissa, eikä pelistä tule liian helppoa ajan kanssa.

Don't Starve on harvinainen konsolikokemus, joka kannattaa tarkastaa - etenkin kun se saa tammikuussa ilmaisena PS Plussan kylkiäisenä. Eikä neljällätoista euron hintakaan ole kohtuuton.