Mario & Sonic at the Sochi 2014 Olympic Winter Games

Uudet olympialaiset ovat edessä ja niin ovat väistämättä myös uudet olympialaispelit. Vanhat kilpakumppanit Mario ja Sonic ovat ratkoneet erimielisyyksiään urheilukentillä jo vuodesta 2008, joten ei ihme että Sotšin olympiaadin alla kaverit tempaisevat jälleen monot jalkaan.

Kattaus on päällisin puolin hyvin pitkälti samanlainen kuin neljä vuotta sittenkin. Mukana ovat pakolliset mäenlaskut, jääkiekot ja mäkihypyt. Edellisestä osasta mukana ovat myös curling, lumilautailu ja taitoluistelu. Ainoa varsinaisesti uusi laji tällä kertaa on ampumahiihto. Myös perinteiset unilajit on jälleen vedetty uusiksi.

Tuttuus näkyy myös muualla pelin rakenteessa. Tyypillinen kenttä kerrallaan etenevä tarinamuoto löytyy ja kultamitaleita metsästetään yksittäisistä lajeista samalla tavalla kuin aiemminkin. Hyvistä suorituksista ja saavutuksista palkitaan puvuilla, jotka voi nykäistä Mii-hahmon niskaan.

Bileosuus on sentään uutta. Lontoon olympialaisissa hahmot pelasivat höpsöä lautapelivarianttia, mutta tällä kertaa visaillaan televisio-ohjelmatyyliin Action and Answer -pelimuodossa. Harmi vain, että kyseinen osuus on turhin ja puolivillaisin bileviritelmä aikoihin. Ideana on vastailla annettuihin kysymyksiin urheilulajimuodossa, eli esimerkiksi jääkiekossa lätkäistään kiekko oikeaa vastausta edustavaan maaliin. Lajit ovat sekavia, epätasapainoisia ja tylsiä eikä bilefiiliksestä ole tietoakaan.

Ja jotta liika uudistusmieli ei tulisi paketista läpi, myös itse urheilulajit toimivat hyvin pitkälle samoin kuin edellisten talviolympialaisten aikaan. Joitakin lisäyksiä on sentään tehty. Esimerkiksi mäkihypyssä hahmoa on liikuteltava ilmavirtausten mukaan. Curlingissa puolestaan piirretään heittostrategioita täppärin ruudulle.

Se mikä toimi aiemminkin, toimii nytkin. Uudistukset sen sijaan ovat kaksijakoinen juttu. Mäkihypyn monipuolistaminen on erinomaisesti onnistunut, mutta curlingissa strategiointi tuntuu päälle liimatulta ja turhalta, eikä sitä ole edes pakko käyttää. Myös lumilautalajien alistaminen Wii U Gamepadin kallisteluun ei ratkaisuna toimi, sillä wanhassa kunnon wiimotessa on paljon parempi näppituntuma ohjaukseen. Padin kallistelu on sen sijaan turhauttavaa ja tunnotonta.

Vastaavasti esimerkiksi taitoluistelua on vaikeutettu jonkin verran ja mukaan on lisätty myös pariluistelu. Talouden 8-vuotias taitoluisteluekspertti arvosti uudistuksia paljonkin ja kehui, että luistelu on tässä versiossa huomattavasti hauskempaa. Uskon parempaani, niin pahasti sain juniorilta jälleen luistelussa turpiini. Uutena lajina mukaan heitetty ampumahiihto toimii erittäin hyvin, eikä onneksi ole puoliksikaan niin tylsää kuin mitä aluksi pelkäsin.

Paketin kruunu ovat kuitenkin tälläkin kertaa pöhköt unilajit. Curlingista tehdään minigolfia, kelkkailu vaihdetaan porovetoiseksi Mario Kartiksi ja jääkiekko siirretään kaikista maailman paikoista juuri Super Mario Sunshinesta tutulle aurikoiselle Delfino-saarelle.

Jokainen unilajeista toimii kuin hirvi, niin ohjausta kuin yleistä suunnitteluakin myöten. Kontrasti normilajeihin on ilmiselvä: siinä missä normilajit ovat visuaalisesti vähän kuivakkaita ja mielikuvituksettomia, unilajit räjäyttävät väripankin silmille ja kehittävät lajeista mitä mielikuvituksellisimpia väännöksiä.

Ensimmäistä kertaa pelisarjan aikana tarjolla on myös nettipeli. Tämä ominaisuus on kuitenkin rampautettu pahasti rajoittamalla verkkopeli ainoastaan neljään eri lajiin. Iskuna nivusiin lajit ovat vieläpä tylsähköjä laskettelulajeja, eikä esimerkiksi unilajeja pääse verkossa pelaamaan.

Vaikka pelissä on rutkasti hauskoja hetkiä varsinkin kavereiden kanssa pelattuna ja grafiikat ovat kevyesti sarjan komeimmat, kokonaisuutena Mario & Sonic at the Sochi 2014 Olympic Winter Games (ei kiesus mikä nimi!) on sarjan heikoin peli tähän asti. Uudistuksia on liian vähän ja ne vähätkin ovat pääsääntöisesti epäonnistuneita. Parempiakaan vaihtoehtoja ei ole kuitenkaan tarjolla, ja peli tekee lopulta kuitenkin tarpeeksi oikein viihdyttääkseen hetkiä kerrallaan.