SteamWorld Dig

SteamWorld Digin nimi kertoo hyvin, mistä pelissä on kyse. Höyryllä toimiva robotti Rusty on perinyt sukulaiseltaan pienessä Tumbleton -kylässä sijaitsevan kaivoksen. Vaikka Rusty ei ole kaivanut koskaan aikaisemmin, niin pian hän huomaa heiluttavansa hakkua satojen metrien syvyydessä vanhassa kaivoksessa.

Pelin idea noudattaa lyhykäisyydessään seuraavanlaista kaavaa: kaiva maata, kerää arvometalleja ja osta niistä saatavilla rahoilla parempia varusteita. Kun tämä yksinkertainen idea yhdistetään minimalistiseen kerrontaan, saadaan aikaan erittäinkin mielenkiintoinen pikkupeli.

Kaiken keskipisteessä on rauhallinen kaivaminen, mikä on pienissä annoksissa rentouttavaa puuhaa. Valmiita tavoitteita ei anneta, mikä sopii hyvin pelin rauhalliseen ilmapiiriin. Tunneleita saa kaivaa omassa tahdissa ja niistä saa tehdä niin sokkeloisia kuin haluaa. Kaivetut käytävät ovat kuitenkin pysyviä, joten niitä ei kannata kaivaa täysin sattumanvaraisesti. Pahimmassa tapauksessa itsensä voi kaivaa umpikujaan, jolloin peli on pakko aloittaa edellisestä tallennuksesta.

Kaivoksen ulkonäkö muotoutuu pelin kuluessa, ja kahden identtisen tunneliverkoston luominen on erittäin epätodennäköistä. Jokainen muovaa siis kaivoksestaan omanlaisensa, minkä ansiosta kaikki pelikerrat eroavat hieman toisistaan.

Motivaatiota kuokkimiselle saadaan maassa lymyävistä arvokkaista mineraaleista. Niitä voi myydä Tumbletonissa ja saadut pennoset voi sijoittaa parempiin varusteisiin. Tämä varusteiden jatkuva päivittäminen on yksi pelin kantavista voimista, sillä niiden avulla louhiminen muuttuu nopeammaksi ja tuottavammaksi. Tämä taas mahdollistaa entistä parempien varusteiden ostamisen ja niin edelleen.

Peli on suunniteltu selvästi lyhyitä sessioita silmällä pitäen, sillä se etenee koko ajan ripeästi. Kaivamisesta saatavat tuotot nousevat tasaisesti, eikä yksittäisen uuden varusteen eteen tarvitse raataa kuin viidestä kymmeneen minuuttia.

Toteutukseltaan SteamWorld Dig on yksinkertaisen hurmaava. Humoristinen ulkoasu sopii hyvin tunnelmaan ja äänimaailma koostuu enimmäkseen hakun kilahduksista ja poran pärinöistä. Jopa maakerrokset muuttuvat yhä syvemmälle kaivettaessa ja loppupään maisemat eroavat huomattavasti alun mullanvärisistä tunneleista. Erikoislisäpiste tipahtaa tunnusmusiikista, joka tuo mieleen spagettiwesternit.

Myös minimalistinen tarinankerronta ansaitsee kiitosta. Maailman taustoista ei kerrota aluksi mitään, mutta tarina avautuu hiljalleen lyhyiden keskustelujen kautta. Kaivaessa vastaantulevista esineistä ja asioista voi myös tehdä omia johtopäätöksiä maailman historiasta.

SteamWorld Dig oli miellyttävä yllätys, jonka suurin heikkous on lyhyt kesto. Sen läpäisemiseen kuluu vain noin 5 tuntia. Kaivamista kannattaa harjoittaa pienissä annoksissa, rentouttavana välipalana. Tällä tavalla peli ei käy puuduttavaksi ja tuntuu pidemmältä. Mikäli kiireetön omaan tahtiin pelaaminen kuulostaa houkuttelevalta, kannattaa SteamWorld Digille antaa mahdollisuus.