Dance Central 3

Dance Central -pelit ilmestyvät tiuhaan tahtiin. Vaikka Harmonix on toimittanut laatua joka kerta, ei kolmosen lähestyvä julkaisu herättänyt suurta innostusta. Aiempien pelien tarjontaa ei ole vielä ehditty nuohoamaan puhki, eikä kolmas osa varsinaisesti uudista pelisarjaa. En silti voi kieltää, etteikö Dance Central 3 olisi relevantti ja yksi syksyn parhaista bilepeleistä.

Ensimmäinen silmäänpistävä asia uudessa jytäpelissä on sen rauta. Tässä vaiheessa Kinect-peli, joka käyttää teknologiaa toimivalla ja näppärällä tavalla, tuntuu jopa epätavalliselta. Hieman hapuilevan Fable: The Journeyn ja tusinan muun hankalasti ohjastettavan Kinect-pelin jälkeen on melkein hupaisaa seurata, kuinka helposti Harmonix onnistuu luomaan toimivan kokemuksen. Valikoita on helppo selata, kamera seuraa liikkeitä hyvin, ja vaikka viivettä onkin, se on naamioitu nokkelasti eikä haittaa peliä.

Pelimekaniikaltaan Dance Central 3 on tuttua tavaraa. Valittavissa on 45 biisiä (plus mahdollisuus edellisosien kappaleiden tuomiseen) ja joukko erilaisia vaikeustasoja, joissa matkitaan ruudulla esitettyjä liikkeitä. Pisteitä sataa, hikeä tippuu ja kohellukselle nauretaan. Tämä peli sopii kaikille sukupolville, onhan tanssiminen ollut osana ihmiskunnan historiaa hieman kauemmin kuin zombimoodit ja sähkökitarat.

Kolmonen kuitenkin tekee pari mielenkiintoista lisäystä peruskaavaan. Siinä on nimittäin mukana myös juoni. Tohtori Tan on aiheuttanut hässäkkää robottitanssijoillaan, ja ainoa ratkaisu on matkustaa ajassa taaksepäin parannellun kasettisoittimen avulla ja tanssia tiensä 70-luvulta nykypäivään. Tarina on sekä naurettava että viehättävä, eikä se tule varsinaisen tanssimisen tielle.

Toinen uusi ominaisuus on Crew Throwdown -moninpelimuoto, jossa kahdeksan pelaajaa voi neljän hengen joukkueissa tanssia yhtä aikaa. Koska ystävilläni on kaikilla kaksi vasenta jalkaa, olen päässyt testaamaan tätä vain Microsoftin järjestämässä tapahtumassa. Meininki oli tuolloin sangen kaoottista, mutta myös kovin viihdyttävää. Ryhmätanssia varten kannattaa joka tapauksessa varata kookas olohuone.

Make a Move tarjoaa pelaajille puolestaan tilaisuuden luoda omia tanssiaskeleitaan, jotka syötetään peliin rytmin saattelemana. Haastaja voi sitten koittaa jäljitellä näitä. Kyseessä on tervetullut lisä perustanssimiseen, ja lopputulokset voivat olla (hyvällä tavalla) naurettavia pelaajien loikkiessa kameran edessä kuin siipirikot hanhet.

Biisivalikoima on makuasia, kuten aina ennenkin. Fokus on tällä vuosituhannella, mutta mukana on myös kymmenen klassikkoa sekä 1970- että 1980-luvulta. Jokainen löytää niiden joukosta varmasti suosikkinsa, joskin kuten tavallista, hyvällä biisillä ja hyvällä Dance Central -biisillä on eronsa. Itse nautin Daft Punkin Around the Worldista, kun taas jollekin muulle passaa paremmin Justin Bieberin Boyfriend.

Vaikeusasteisiin on lisätty myös uusi Beginner-vaihtoehto, jossa jalat saavat enimmäkseen levätä ja vartalo tekee kaiken työn. Dance Central 3 siis tekee kaikkensa toivottaakseen uudet pelaajat tervetulleeksi tanssin maailmaan. Myös kaksinpelissä on uusi vänkä lisäys, jossa kilpailijat voivat biisin loputtua heittää valojen välkkyessä erilaisia poseerauksia, joista saadut lisäpisteet lasketaan sitten mukaan loppusaldoon.

On mielenkiintoista nähdä, mitä Harmonix tekee seuraavaksi Dance Central -sarjalla. Päättyykö se kolmanteen osaansa niin kuin Rock Band vai jatkuuko se neljänteen? Näemmekö kenties yhden artistin tai genren pelejä? Tanssimmeko vain ladattavien biisien tahdissa tulevaisuudessa? Mitä sitten ikinä tapahtuukin, sen voi vain toivoa olevan samaa tasoa Dance Central 3:n kanssa, jota voi todellakin suositella tanssihaluisille Kinect-pelaajille.

Katso pelin traileri