Gladiator

Gladiator oli ensimmäinen DVD-elokuva jonka koskaan ostin, jopa ennen kuin minulla oli edes siihen sopivaa soitinta. Elokuva oli päässyt tekemään vahvan vaikutuksen, ja se oli aivan pakko saada hyllyä koristamaan. Nyt vuosia on päässyt menemään muutama, ja leffa on julkaistu kotimarkkinoille uudestaan jo parikin kertaa. Universalin satavuotisjuhla antaa nyt syyn vielä yhteen lisää.

Aika on päässyt hieman järsimään vuoden 2000 parhaan Oscar-elokuvan nurkkia. Monia sen konventioita on kopioitu myöhemmissä elokuvissa kuoliaaksi asti, ja onpa se saanut myös huomattavasti räväkämmän pikkuserkun Spartacus-televisiosarjojen muodossa. Se kuitenkin hyötyy edelleen Scottin (vielä silloin) vakaasta kädestä ohjaajana sekä näyttelijöidensä vahvoista suorituksista. Vaikka Russell Crowe onkin siinä varhaisemman uransa huipulla, löytyy todellinen vääntö Joaquin Phoenixin höyryisestä nurkasta, sekä elokuvan veteraaninäyttelijöiden suunnalta.

Juoni petetyn kenraalin kostomatkasta on sangen melodramaattinen ja emotionaalinen, joskus raskaskätisyyteenkin asti. Taistelukohtaukset ovat kuitenkin täyttä mannaa, ja niissä on suurimmaksi osaksi löydetty kohtuullinen tasapaino nopeiden leikkausten ja hyvän koreografian väliltä.

Gladiaattoriin on tullut muutamia lisäminuutteja sitten viime näkemän. Teatteriversion lisäksi levyltä löytyy pidennetty 170-minuuttinen tulkinta, jonka Scott esittelee hieman innottoman oloisesti "ei-ohjaajan versioksi" johon on lisätty joitain häneltä leikkaushuoneen lattialle jääneitä pätkiä.

Uusi materiaali toimii jotakuinkin puolet ajasta, ja siinä missä jotkut uusista kohtauksista ovat mielenkiintoisia, kallistaa osa niistä melodraamaa aiempaakin raskaskätisempään suuntaan tai heikentää elokuvan rytmitystä. Näin pidempi versio on mielenkiintoinen kokemus Gladiaattorin vanhoille ystäville, mutta se jää toiseksi alkuperäiselle.

Ikävä kyllä myös uusi bluray-julkaisu jää toiseksi edeltäjilleen. Masterointi on nähtävästi jäänyt puolitiehen, ja Gladiator näyttää todella rouhealta ikäisekseen elokuvaksi. Joissakin otoksissa näkyy filmin kulumisen jälkiä, ja osa digitaalisista efekteistä paistaa todella pahasti silmään.

Uutta versiota ei olla myöskään ajateltu loppuun, koska niukoissa ekstroissa mainitaan aina välillä levy kaksi, ja kuten kaikki varmasti jo arvasivat, tässä versiossa on vain yksi levy. Näyttääkin melkein siltä kuin aiemmasta kahden levyn erikoisversiosta olisi vain heitetty leffalevy uuteen laatikkoon.

Aika on siis nakertanut Gladiaattoria tavalla jos toisellakin, mutta pitäisin sitä edelleen alkuperäisessä muodossaan ehkä kahdeksikon elokuvana. Koska kyseessä on jo vaikka kuinka mones uudelleenjulkaisu, annan pisteytyksessäni tavallista enemmän painoa teknisille seikoille, jolloin kuutonen on paras mihin voin taipua.