Mario Puzo: Kummisetä (kirja)

Kummisedän tarina tunnetaan ennen kaikkea Francis Ford Coppolan vuonna 1972 ohjaamasta elokuvasta. Maailman kuuluisimman mafiatarinan pohjana toimi kuitenkin Mario Puzon (1920-1999) kirjoittama samanniminen romaani, joka julkaistiin vuonna 1969. Suomeksi teos ilmestyi Pekka Hakalan suomentamana vuonna 1971. Kyse on ehkä niistä harvoista tilanteista, joissa elokuva on aidosti paljon parempi kuin pohjana toimiva kirja.

Kummisetä on italialaisten maahanmuuttajien mafiakronikka, ja keskiössä on Corleonen perhe. Elokuva keskittyy perustellusti nimenomaan Corleonen perheen edesottamuksiin ajan kuluessa, mutta kirja laajenee tarpeettomasti kuin pullataikina vähän sinne ja tänne mikä vain hieman hipaiseekin Corleonen perhettä. Tarina alkaa 1800-luvun lopun Sisiliasta, josta nuori Vito pakenee Yhdysvaltoihin paikallisen mafian välienselvittelyjä. New Yorkin saavuttuaan hänet ristitään Vito Corleoneksi kotikaupunkinsa mukaan. Vuosien ja vuosikymmenten saatossa Vito kohoaa New Yorkin vaikutusvaltaisimmaksi mafiapomoksi, ja aikanaan hänen tilalleen vastuuasemaan nousevat hänen poikansa. Kirja päättyy arviolta 1950-luvun loppuun, joten käsitelty aikajakso on hyvin pitkä.

Kirjalla ei ole varsinaista päähenkilöä, mikä on aidosti ongelma. Jos kuitenkin on nähnyt elokuvan niin pystyy lukiessaan päättelemään, ketkä henkilöhahmot ovat tärkeitä, ja ketkä sitten vain tarpeetonta jaarittelua. Poikkeuksetta juuri nämä ylimääräiset osuudet on armotta poistettu elokuvaversiosta, ja hyvä niin.

Kummisetä on kirjoittajansa kolmas romaani, mutta silti se varsinainen tarina kerrotaan hämmentävän huonosti. Mukana ovat oikeastaan kaikki virheet, joihin aloitteleva kirjoittaja yleensä syyllistyy. Tarpeettomat jaarittelut ja tarinalliset sivupolut jo mainitsinkin. Se toinen lukukokemusta häiritsevä piirre on kertojan vaihtaminen kesken kohtauksen useita kertoja. Pahimmassa tapauksessa näkökulma vaihtuu tärkeässä neuvottelussa muutaman lauseen välein. Tarina ei myöskään etene sujuvasti, sillä hyvin liikkeelle lähtenyt kerronta saattaa pysähtyä kuin seinään kesken kaiken, ja seuraavat vajaa sata sivua käsitellään jonkun henkilöhahmon taustaa jopa lapsuudesta nykyhetkeen saakka.

Pisteenä iin päällä jako lukuihin ja jopa erillisiin kappaleisiin on tehty ilmeisen huolettomasti. Luku saatetaan päättää kesken kiihkeän kohtauksen, ja jatkaa samasta pisteestä seuraavassa luvussa ilman mitään hämminkiä. Erityisen hankalia lukijan kannalta ovat ne hetket, joissa vanha lause loppuu, ja seuraava lause jatkaakin tarinaa jopa kuukausien tai vuosien kuluttua siitä hetkestä, mihin edellinen lause juuri lopetti. Kaiken kaikkiaan vaikuttaa siltä, että ehdottoman tarpeellinen toimitustyö ennen kustantamista on jätetty kokonaan tekemättä. Syytä tähän voi tietenkin vain arvailla.

Pekka Hakalan tekemä suomennos on riittävän pätevä. Mukana on muutamia hölmösti käännettyjä letkautuksia, jotka eivät istu suorana käännöksenä millään suomalaiseen suuhun. Kirjoitusvirheitä on joitakin, mutta ei mitenkään häiritsevästi.

Arvioni on selvä. Kummisedän tarina on klassikko, eikä se vanhene ajan kuluessa. Tämä mahtava mafiatarina kannattaa kuitenkin kokea ennen kaikkea elokuvana, ja jättää kirjat lukematta. Arvioni kokoelmasta The Godfather Trilogy: The 50th Anniversary (4K) kannattaa lukea täältä.

Puzo, Mario, Kummisetä, s. 489, Suuri Suomalainen Kirjakerho 1971