Stephen King: Mitä enemmän verta (kirja)

Olen vuosien varrella arvioinut yhden jos toisenkin amerikkalaisen kirjailija Stephen Kingin (s. 1947) teoksen, ja lukenut niitä vielä useampia. Näin ollen tietynlainen joukko toistuvia teemoja on alkanut hahmottumaan. Varsinkin uudemmassa tuotannossa pohditaan melko usein vanhenemista, sairastamista ja ihmisruumiin rappeutumista. Aiempina vuosikymmeninä keskiössä tuntuivat sitten olevan ennen kaikkea erilaisten päihteiden käyttö ja voimakkaita hajuja tuottavat eritteet. Viimeksi mainittua viehtymystä en varmaankaan koskaan ymmärrä, mutta ehkä Kingin hajuaisti on poikkeuksellisen herkkä.

Mitä enemmän verta on neljän novellin kokoelma, jossa kokeillaan yhtä jos toistakin kirjallista tehokeinoa. Se kokoelman mittavin kertomus Mitä enemmän verta on suoraa jatkoa kirjailijan niin sanotulle Mersumies-trilogialle (Mersumies 2014, Etsivä löytää 2015 ja Viimeinen vartio 2016). Uusi tarina olettaa kaikkien lukeneen koko trilogian jo valmiiksi. Näin ollen henkilöhahmoja ei juurikaan esitellä, ja tarina vilisee viittauksia menneisiin tapahtumiin. Itse en ole vielä tätä Mersumies-trilogiaa lukenut, joten Mitä enemmän verta oli lukukokemuksena ennen kaikkea turhauttava. Samalla tulin mitä ilmeisimmin pilanneeksi melkoisen monta juonenkäännettä trilogiasta, kun sen aikanaan luen.

Ensimmäinen tarina Herra Harriganin puhelin tuo mieleen Edgar Allan Poen novellin Telltale Heart, eli suomeksi Kielivä sydän. Stephen Kingin versiossa kertoja piilottaa vanhan iPhone-puhelimen vainajan ruumisarkkuun, ja saa vielä kauan hautajaisten jälkeenkin viestejä juuri tuosta puhelimesta. Tarina on kaikkiaan jokseenkin pelottava, mutta mitään kauheuksia ei kuitenkaan lopulta tapahdu. Siksi kertomusta voinee nimittää jännitystarinaksi. Huomiota herättää sekin, että tarina kerrotaan minämuodossa, joka ei ole Kingille kovinkaan tavallista.

Toinen novelli Chuckin elämä kerrotaan erikoisella tavalla lopusta alkuun. Pääosassa on aivokasvaimeen kuoleva 39-vuotias pukumies Chuck. Lisäksi kuvioon tuntuu liittyvän myös ihan rehellinen maailmanloppu, jos nyt oikein ymmärsin. Kokonaisuutena tarina kuitenkin herättää enemmän kysymyksiä kuin vastauksia, mikä on saattanut olla kirjailijan tarkoituskin.

Viimeinen kertomus Rotta osoittautui suosikikseni. Mielipiteeni saattaisi olla toinen, jos olisin lukenut Mersumies-trilogian pohjille. Mutta koska en lukenut, oli Rotta vaikuttavin novelli. Siinä yliopistolla kirjallisuudesta luennoiva opettaja Drew kirjoittaa omaksi ilokseen novelleja, mutta on jo pitkään haaveillut oman romaanin kirjoittamisesta. Niinpä hän varaa itselleen muutaman viikon yksinäistä aikaa vanhemmilta perityllä metsämökillä. Kertomus on selvästi Kingin versio W. W. Jacobsin novellista Monkey's Paw, eli suomeksi Apinan käpälä. Opetuksena on, että kaikella on hintansa. Vai onko?

Koska kyse on kirjallisia keinoja kokeilevasta kokoelmasta, ei perinteinen Stephen King -lukukokemus päde. Tavallisesti nimittäin Kingin parissa voi vain lukea, ja antaa tarinan viedä luottaen siihen, että homman nimi kyllä aukeaa lukiessa kuin itsestään. Tällä kertaa on lukijana ajoittain pysähdyttävä pohtimaan, mitä nyt tulikaan lopulta lukeneeksi. Muutaman kerran selasin sivuja hieman taaksepäinkin varmistuakseni jostakin yksityiskohdasta. Tämä ei ole varsinaisesti huono ominaisuus, mutta ei kuitenkaan sitä, mitä Kingiltä yleensä on tottunut odottamaan.

Mitä enemmän verta on pätevä neljän tarinan kokoelma, joka kannattaa ottaa työstöön vasta, kun on ensin lukenut pohjille sen Mersumies-trilogian.

King, Stephen, Mitä enemmän verta, s. 400, Tammi 2021

Gamereactorin arviot Stephen Kingin kirjoista pääsee lukemaan seuraavasti:
1. Uinu, uinu, lemmikkini
2. Musta torni
3. Tukikohta
4. Se
5. Laitos
6. Hohto
7. Tohtori Uni
8. Keveys
9. Ruususen uni
10. Buick 8
11. Kolkuttajat
12. Doloreksen tunnustus
13. Kuvun alla
14. Tulisilmä
15. Mitä enemmän verta