Armored Core VI: Fires of Rubicon on haasteeltaan epätasainen

From Softwaren keskittyessä viime vuosina enemmän Souls-sarjansa kehittämiseen, yhtiön pitkän linjan mecha-toimintapelisarja Armored Core on joutunut sillä välin odottelemaan vuoroaan pitkään. Sarjan edellisestä päälinjan osasta onkin ehtinyt kulua aikaa jo yli kymmenen vuotta. Robotit eivät onneksi ole ehtineet ruostua tällä välin.

Kuudes Armored Core vie pelaajan Rubicon 3 -nimisen planeetan pinnalle palkkasoturin tehtäviin. Planeetan pinnalta on löydetty jo kadonneeksi luultua korallia, joka puolestaan on erittäin tärkeä energianlähde. Niinpä useat eri osapuolet ovat rynnänneet Rubiconille koralli mielessään, mutta yksinäinen pelaajahahmo sen sijaan huomaa nopeasti olevansa pelkkä pelinappula isompien kuvioiden keskellä.

Pelin rakenne on pintapuolisesti varsin yksinkertainen. Valikosta valitaan tehtäviä, joiden suorittamisesta saa rahaa. Rahalla puolestaan ostetaan omalle robotille uusia aseita ja panssareita. Tehtävässä saadut osumat ja virheet vähennetään suoraan palkkapussista, joten mitä paremmin tehtävästä suoriutuu, sitä enemmän pätäkkää jää myös kouraan. Aiemmissa Armored Coreissa epäonnistuneista tehtävistä seurasi niin ikään rahan menoa, mutta tällä kertaa näin ei onneksi ole ja tehtäviä voi yrittää niin monta kertaa kuin haluaa.

Ensituntumalta peli muistuttaa yllättävän paljon Souls-sarjan pelejä. Liikkuminen on yllättävänkin liukasta ja nopeatempoista ottaen huomioon, että alla on tonneja painava rautamöhkäle. Hartioille ja käsiin asetettavat aseet laukaistaan hartianapeista muiden nappien keskittyessä hyppyihin ja väistöliikkeisiin. Myös menetettyä energiaa palautetaan hieman Estus-juomien tapaan.

Vähän pidemmälle pelaamalla rymistely saa kuitenkin kylkeensä oman taktisen ulottuvuutensa. Reitin ja suojien haku on oleellinen osa tehtävissä menestymistä, kuten on myös oikeanlaisen aseistuksen valinta. Lähitaisteluun pyrkiminen on hyvä valinta erityisesti vahvempia vihollisia vastaan siinä missä perusvihut on helpompaa pippuroida etäältä ohjuksilla. Osalla vihollisista on suojia ja hyökkäyksiä, jotka katkaisemalla vihollisrobo on mahdollista myös tainnuttaa hetkeksi. Eikä vanhaa kunnon väijytystäkään kannata unohtaa.

Erilaisten taktiikoiden hyödyntämistä myös tarvitsee, sillä jokainen tehtävä vaatii omanlaistaan lähestymistapaa. Tämän ansiosta peli pysyy virkeän tuoreena, eikä tylsyys pääse iskemään. Turhautuminen sen sijaan saattaa iskeä.

Vaikka Armored Core VI on selkeästi pelaajaystävällisempi kuin Souls-pelit, tasaisin väliajoin vastaan lyödään isoa vaikeustasopiikkiä. Jo ensimmäisessä, pelin opetteluun tarkoitetussa kentässä, lymyilevä pomohirviö on sitä kaliiberia, että lyhytpinnaisemmat saattavat jättää pelin sikseen jo tässä vaiheessa. Peliä ei todellakaan ole takana kuin viitisen minuuttia, kun ensimmäinen hermoja raastavan hankala tulee vastaan. Kun pomovihollinen sitten pari-kolmekymmentä yritystä myöhemmin lopulta kaatuu, pari seuraavaa tehtävää onkin sitten varsin löysää läpsyttelyä. Sen jälkeen taas tulee äkkiarvaamatta turpaan. Vaikeustason heittelehtiminen laidasta toiseen on todella ärsyttävää.

Niinpä peli kannustaakin grindaamaan. Jo suoritettuja tehtäviä voi pelata uudestaan lisärahan tarpeessa ja myöhemmin vastaan tulevat areenatehtävät ovat myös käytännössä pakollista pelattavaa. Koska helpommat tehtävät ovat usein ohi muutamassa minuutissa, grindaaminen ei onneksi pääse pahemmin turruttamaan.

Audiovisuaalisesti Armored Core VI on karkkia. Komeat robot ja isot räjähdykset yhdistettynä hyvään äänisuunnitteluun pitävät tunnelmaa hienosti korkealla. Myös kentät on suunniteltu hyvin ja monesti mönkään mennyt tehtävä vaatiikin vain hieman aiempaa erilaista lähestymistapaa. Ehkäpä hankalasta löytyykin sopiva suoja tai vaihtoehtoinen reitti, jota ei vain aiemmin tullut huomanneeksi?

Peliin on luvattu myös moninpeli, mutta koska vielä arviovaiheessa pelin palvelimet eivät olleet pystyssä, moninpeliä tai muitakaan verkko-ominaisuuksia ei pystynyt testaamaan. Kenties näihin palataan myöhemmin julkaisun jälkeen.

Armored Core VI on komeaa ja viihdyttävää mechatoimintaa, jollaiselle on varmasti tilausta. From Softwarensa tuntevat osaavat kyllä odottaa kovaa vaikeustasoa, mutta silti epätasainen vaikeustasokäyrä nousee pelin huonoimmaksi puoleksi. Jos sen kanssa pystyy elämään, isojen robottien lumoa on vaikea vastustaa.