Arizona Sunshine Remake tarjoaa enemmän aivoja ja pillejä VR-malliin

Usko tai älä, VR-peleissäkin on jo omia klassikoitaan. Ja siksi uusiksi tehty versio vanhasta pelistä on paikallaan. Nimittäin VR-pelaamisessa kahdeksan vuotta on melkoisen pitkä aika, sillä teknologia kehittyy nopeasti ja käyttäjät haluavat aina vain parempaa. Arizona Sunshine Remake julkaistaan tänään, ja pohjalla on vuoden 2016 alkuperäinen peli. Eron huomaa kyllä. Aikoinaan peli saavutti nopeasti VR-pelaamisen mittapuun niin huumorissa, eläytyvyydessä kuin ihan vain zombisessa hauskuudessa. On siis varmaankin ihan paikallaan, että tämä minusta top 5 -listalle kuuluva "vanha" VR-peli saa modernin version.

Koko jutussa on jotain hassua ja typerää, mikä muuttaa pelin lähtökohdan jonkinlaiseksi pelihallikokemukseksi kaikille (aikuisille) eikä niinkään selviytymiskauhupeliksi, joka tunnetusti saattaa muuttua melko kiivaaksi VR-muodossa. Ja tämä idea on nyt vahvemmin esillä niin päivitetyssä grafiikassa, modernissa ohjauksessa kuin vähän paremmissa tuunausmahdollisuuksissa.

Nostalgialasien läpi katseltuna se alkuperäinen Arizona Sunshine saattaa muistua mieleen tunnelmallisempana ja vähän realistisempana, mutta juttu on niin, että peli oli jo aikanaan yhtä ruma kuin epäkuolleet. Tekstuuripinnat olivat sumeita, mallit alhaisen polygonin tyyliä ja kokonaisuus oli varsin lattea, eikä valaistustehosteita juurikaan ollut. Mutta se oli sitä PC VR -pelaamisen muinaisaikaa puhumattakaan PS4:n PSVR-menosta, ja kolme vuotta ennen Oculus Questia. Arizona Sunshine Remake näyttää luonnollisesti paljon paremmalta. Se ei ole se kaunein tai tunnelmallisin zombiepeli vuonna 2024 VR-muodossa, mutta se näyttää siltä. Parannuksia on kuitenkin vähemmän kuin odotin, sillä pelasin Gamescomissa peliä PSVR 2:lla (ja puhuin kehittäjien kanssa), joka on lähimpänä tehokasta PC VR -pelaamista, joten kyseessä on yksinkertaistettu versio itsenäisestä Meta Quest 3:sta, jota käytin nyt arviota varten. Mutta huolimatta alhaisesta polygonilukemasta, varjostuksista ja tekstuurien resoluutioista, se näyttää varsin terävältä, jos tiedät mitä tarkoitan. Siinä on omanlaisensa tyyli, ja reunat näyttävät selkeämmiltä ja terävämmiltä, ja se rullaa sujuvasti, mikä on aivan pakollista tässä.

Alkuperäinen saattoi muodostua isoksi bugijuhlaksi varsinkin PSVR:llä, kun taas Arizona Sunshine Remake on paljon hiotumpi kokonaisuus. Juuri mikään ei häirinnyt eläytymistä muuta kuin ajoittainen kohteen vilkkuminen tai harmillinen bugi, jossa juutuin kuorma-auton tavaratilaan katsellessani luotilippaita vain nähdäkseni, miten muutama freddie raaputti kasvojani hieman, kunnes lopultakin pääsin liikkumaan. Ruumiit päätyvät paljon toistensa sisään, mutta se tuntuu "luonnolliselta" tällaisessa pelissä.

Ja miten tämä tuntuu modernilta? Nautin ohjauksesta. Pohjalla on edelleen tuore Arizona Sunshine 2, ja nyt voi tuntea ja tehdä paljon sellaista, mitä ei ollut vuoden 2016 alkuperäisessä. Lyömäaseet tyydyttävät, vaikka eivät olekaan VR-maailmassa fyysisesti tuntuvimpia osuessaan, ja pelaaja voi nyt tarttua zombeihin ja liikuttaa/heittää niitä ympäriinsä. Maailma on myös aiempaa vuorovaikutuksellisempi, mikä on jonkinlainen itsestäänselvyys nykyisin VR-peleissä. Eikä ainoastaan oven tai laatikon avaaminen, vaan myös sen lasin rikkominen, purkkiin tarttuminen, tuon pinnan koskettaminen. Ja kyllä, tiedät-kyllä-minkä tekeminen sytyttimellä, savukkeella ja omalla hengityksellään. Valitettavasti, sikäli kuin ymmärrän, kerättävät naamiot toimivat kuten ennenkin: niitä löytää lojumasta, ne ovat ilmiselviä salajuttuja kaiken pelaavien kerättäväksi, mutta niitä ei tunnuta ottavan huomioon, eikä niillä ole mitään merkitystä itse pelissä. Se olisi ollut aika siistiä kuitenkin.

Aseiden käyttöä on sitäkin parannettu. Ehkä se johtui alhaisemmasta resoluutiosta tai kehnommasta liikelaitteistosta silloin joskus, mutta en kyennyt tähtäilemään yhtä tarkasti kuin nyt. Päätän senkin, miten pidän asetta, on se sitten kahden käden kivääri tai muuta sellaista, tai yhden käden revolveri (kunhan en käytä kahta asetta parhaaseen villin lännen malliin), jossa käytän toista kättä parempaan tasapainottamiseen. Kranaatti ja heittämisen fysiikka on hieman liioiteltu makuuni, mutta eniten merkitsee hyvä tuntuma, ja sitten ne modernit tuunausmahdollisuudet lisäävät keinoja tehdä pelaamisesta eläytyvämpää ja käyttäjäystävällisempää.

Toisin sanoen kaikkiaan kyseessä ei ole se kaikkein edistyksellisin VR-pyssyttely, sillä kyseessä on kuitenkin alkuperäisen sovitus, ja silti se tuntuu jollakin tavalla paremmalta kuin viime vuoden Arizona Sunshine 2. Se ei ole ulkoisesti loistava, ja parhaimmillaan peli on PC VR:llä... langattomasti. Mutta halpaan hintaan ja kaikilla ladattavilla lisämateriaaleilla, tai pienellä lisämaksulla päivitettynä, jos omistaa jo alkuperäisen pelin, sanoisin, ettei mene vikaan, mitä tulee VR-zombeihin, kunhan ei vain ole etsimässä syvyyttä, ulkoista näyttävyyttä tai edistyksellisiä käden liikkeitä tyyliin The Walking Dead: Saints & Sinners, Resident Evil 4 tai Village tai tuleva Metro Awakening VR.

VR elää uutta tulemistaan tämän vuoden neljännellä neljänneksellä, yhtenä monista jälkeen kuivan kauden (ja pettymyksen aiheuttaneen PSVR 2:n), ja vaikka tiedetään, ettei se nyt ole vielä valmis parrasvaloihin, ettei se ole valtavirtaa, kuten näytti olevan Quest 2:n aikaan, on juttu kuitenkin niin, että nyt saadaan päivitetty kokemus, joka voi olla vain hyvä uutinen. Se sai minut koukuttumaan, se sai minut nauramaan, se sai minut tupakoimaan kuin 90-luvun elokuvanäyttelijä, kun samalla ammuin päähän tusinoittain freddiejä keskellä ruumiinosien sekasotkua, ja haluan jatkaa pelaamista kahden pelaajan co-opissa. Antaa tulla, ja antaa tulla Metro VR, antaa tulla Gundam-anime, antaa tulla All on Board -pelit, ja lisää!