Arco on kokeilemisen arvoinen indiepeli

Monessakin pelissä yksinkertaisella grafiikalla on voitu kertoa tunteita herättävä tarina. Tällaisia ovat olleet ainakin Celeste, Axiom Verge ja Animal Well. Näissä yksinkertainen grafiikka muodostuu suorastaan vahvuudeksi.

Arco ei pröystäile grafiikalla, mutta sanoo paljon hyvin vähällä. Peli jakautuu useisiin erilaisiin pelillisiin osioihin. Näin muodostuu varsin kunnianhimoinen tarina kostosta, uskosta ja kyvystä tuhota. Mukana on kolme erillistä tarinalinjaa, joista jokainen sijoittuu kovasti kuvitteelliseen lännen maahan innoittuen Etelä-Amerikasta. Dialogi välitetään tekstinä puhekuplissa, ja roolipelaamisen malliin raivataan se oma tie keskusteluissa. Näin pelaaja luo osittain oman tarinansa.

Liikkuminen tapahtuu osoita-ja-klikkaa-pelaamisen hengessä kaksiulotteisesti hieman kuin isometrisesta näkökulmasta. Keskusteluja käydään, sivutehtäviin ryhdytään ja näin usein edessä on jonkinlainen väkivaltainen kohtaaminen. Arcon taistelumekaniikka on varsin vapaa, ja vuoropohjainen. Pelaaja näkee valmiiksi pahiksien seuraavat siirrot, ja itse voi valita joko liikkua tai käyttää omaa kykyä. Seurauksena on tanssi, jossa vältellään pahiksien toimia ja tehdään omia aggressiivisia ratkaisuja. Mukana on varsin alkeellinen kykypuu, jolla pääsee ajan kanssa käsiksi uusiin kykyihin. Ja onpa mahdollisuus tehdä erilaisia "buildejakin" eri kykykokonaisuuksista.

Taisteleminen on varsin jäykkää. Tulitaistelut ovat kyllä jännittäviä, mutta pelin osatekijöiden yhteispeli on sittenkin varsin tiukasti rajoitettu. Eikä Arco ole erityisen lyhyt peli. Vahvuutena on kuitenkin se, että pelaaja välittää henkilöhahmojen kohtalosta. Kaunis maailma korruptoituu sitten ahneudesta ja kostosta. Dialogi on lyhyttä, mutta silti uskottavaa. Pelaaja napataan mukaan maailmaan alusta alkaen, ja se kestää loppuun saakka.

Peli on siis kaunis katsella, toimii sujuvasti kuin ajatus ja on väärällään omanlaistaan persoonallisuutta. Joitakin ongelmia silti on. Mukana on joitakin vihjeitä vapaudesta pelaajan toiminnan suhteen, mutta ei sitten oikeasti kuitenkaan. Mukana on minipelinä kalastaminen ja sivutehtäviä, mutta kaikki on unohdettavaa kamaa. Kaikki toimii, mutta mitään sivutekemistä ei ole kehitetty niin sanotusti loppuun saakka.

Arco on pelaamisen arvoinen siinä missä Thank Goodness You're Here. Julkaisija Panic osaa tuoda markkinoille omanlaisiaan indiekokemuksia. Arco on vain muutaman kehittäjän käsialaa, joten hyviä pelejä on mahdollista tehdä pienemmälläkin joukolla.