Kauan on kulunut niistä ajoista, kun konsoleilla tähdittänyt Tenchu-sarja opetti pelaajille ympäri maailmaa, kuinka todellinen ninja hoitaa hommansa. Tätä nykyä Ninja Gaiden sekä muut, räiskyvämpää lähestymistapaa hyödyntävät pelit ovat kuitenkin ottaneet ninjapelimarkkinat haltuunsa, mikä on saanut monet sekä Tenchut että Mark of Ninjansa aikoja sitten pelanneet odottelemaan uutta samanhenkistä tulokasta kuin idän aurinkoa nousevaa. Lince Works -pelitalon kehittämä Aragami saapuu varjostamaan syksyä perinteikkäämmällä ninjailulla, joka saa eritoten uutta Tenchua odottaneet rakastumaan jälleen varjoihin.
Tarina kertoo tuonelasta elävienkirjoihin takaisin tuodusta Aragami-salamurhaajasta, joka on varustettu yliluonnollisilla, varjolla kikkailuun pureutuvilla kyvyillä. Pelin ajan hahmo ottaa käskyjä vastaan tämän henkiin herättäneeltä Yamikolta, mystiseltä tytöltä, jonka ruumiillinen muoto on kidnapattuna Kaiho-nimisen valoarmeijan vartioimaan linnoitukseen. Varjon mahtiin luottavilla kyvyillään Aragamin on edettävä hitaasti mutta varmasti kohti määränpäätänsä. Tarinansa puolesta peli ei siis paljoa lupaile. Kuten monet ninjaseikkailut, myös Aragami luottaa sen kummemmin syvällisen tarinankerronnan sijasta itse ninjailuun, jossa se myös onnistuu sanaa syvällisemmässä merkityksessä kuin monet kumppaninsa.
Ideansa puolesta Aragami noudattaa varsin yksinkertaista kaavaa, joka saattaa kuitenkin tuottaa varsinkin alkutaipaleilla hieman hankaluuksia. Pelaajan ohjaama Aragami on etuasemassa alueilla tähyileviin vartioihin parhaimmillaan silloin, kun tämä seisoo tai liikkuu varjon huomassa. Liikkuminen huomaamattomasti hoituu puolestaan eräänlaisella teleportaatio-kyvyllä. Kyvyllä on kuitenkin kaksi rajoitetta. Näistä ensimmäiseksi hahmon teleportaation voi kohdistaa ainoastaan varjon hallitsemaan maa-alueeseen, mikä kannustaa pelaajaa tarkkailemaan ympäristöä ja valitsemaan sijaintinsa tarkasti. Toinen piikki lihassa on hahmon kantama viitta. Kyseinen liuska on varustettu eräänlaisella energiakuviolla, joka hupenee niin valon alla kykkiessä kuin myös sen mukaan, miten aktiivisesti pelaaja yliluonnillisilla kyvyillään tykittää menemään. Viitan lataaminen hoituu kuitenkin niinkin yksinkertaisesti kuin varjoisalla alueella kykkimällä tai siellä kulkemalla. Matkan varrella pelaajan pääsee myös monipuolistamaan kykyjään useammilla varjoa hyödyntävillä variaatioilla, joista jokaisella on omanlaisensa käyttötarkoitus. Eritoten uusia taitoja oppiessa myös pelattavuus saa ympärilleen uusia tuulia, mikä tekee hiippailusta ja sen turvin suoritettavasta salamurhailusta monin kerroin hauskempaa.
Erityisesti matkan alkutaipaleilla hahmon reagointikyky ei kuitenkaan ollut aina siellä, missä ohjaimen näppäimet olivat painautuneena. Itse kohtasin nimittäin muutamia tilanteita, joissa pelihahmo ei vastannut napin määräämään reaktioon ollenkaan, mikä johti puolestaan vain turhiin äkkikuolemiin. Vaikka tallennuspisteitä on runsaasti, eikä peli täten rankaise pelaajaa lainkaan tuntuvasti, onnistuvat satunnaiset pelaajan aiheuttamattomat äkkikuolemat syömään peli-iloa. Myös pienet, ympäristössä lymyävät bugit olivat satunnaisesti allekirjoittaneen riesana. Tämä saattoi näkyä esimerkiksi hahmon hetkellisenä jumiutumisena esimerkiksi kallioisen kivikon väliin, tai pahimmassa tapauksessa muun muassa pensaikon sisään. Valtaosa seikkailun parissa käytetystä ajasta meno oli kuitenkin sulavaa ja mutkatonta.
Matkana aikana pelaajan eteen tuodaan monenlaista kukkulaa, luolaa sekä linnaketta ja niiden piha-alueita. Näistä eritoten jälkimmäiset tarjoavat valittavaksi vaihtoehtoisia etenemisreittejä. Seikkailun edetessä useimmat pelialueet, erityisesti monet ulkotilat, alkavat kuitenkin nopeasti toistamaan itseään, mikä voi alkaa turhauttamaan useamman pelitunnin myötä.
Graafiselta esitykseltään peli noudattelee yksinkertaista mutta kaunista linjaa. Etäisesti muun muassa Okamin mieleen tuoman ulkoasun kruunaa seikkailuun istuva äänimaailma. Vaikka pääpaino on eritoten hiljaisessa ympäristön tarkkailussa ja sitä hyödynnettävässä toiminnassa, on kehittäjätiimi ujuttanut mukaan pelin maailmaan sopivaa musiikkia, joka soi rauhanomaisesti taka-alalla häiritsemättä pelaajaa ja tämän askeleen tarkkoja strategioita.
Valtaosan ajastaan Aragami jaksaa pitää otteessaan. Vaikka peruspalaset ovatkin kohdillaan, saattaa pelaajaa kuitenkin vaivata jatkuva tunne siitä, että tämä kaikki olisi voitu toteuttaa vielä hiukan paremmin. Kokonaisuutena Aragami on kuitenkin kuitenkin kaunis ja värikäs esimerkki siitä, kuinka yksinkertaisellakin idealla voi saada aikaan taiteellista jälkeä. Erityisesti Tenchun kultaisen aikakauden kokeneet sekä muut kärsivällisyyttä vaativien ninjapelien konkarit saavat pelistä enemmän iloa kuin Ninja Gaidenin veriseen vauhtiin tottuneet huitojat. Pienistä ongelmistaan huolimatta kyseessä on noin muuten itsensä hyvin kasassa pitävä tekele, jota voi suositella ilman sen kummempia varauksia kaikille hiiviskelyn ystäville.