Apollo 18

Vuosi on 1974 ja peruutetun Apollo 18 -kuulennon miehistö kuulee, että se lennetään sittenkin, tosin puolustusministeriön alaisuudessa. Keikan syyksi ilmoitetaan uusi tutkajärjestelmä joka asetetaan Kuuhun varoittamaan Yhdysvaltoja Neuvostoliiton ohjuksista. Kaksi miestä lähtee Kuun pinnalle asentamaan laitteistoa, samalla kun kolmas pörrää kiertoradalla odotellen kavereitaan palaavaksi.

Homma alkaa käydä omituiseksi sangen nopeasti. Kuumoduulissa kuuluu kummia ääniä ja kivipallon pinnalla on odotettua enemmän liikennettä. Apollo 18 kuuluukin Blair Witchin aikanaan popularisoimaan "löydetyn kuvamateriaalin" genreen. Tällä kertaa materiaali on löydetty (jotenkin) hieman normaalia kauempaa, mutta yhtäläisyyksiä on silti runsaasti.

Näyttelijät ovat paljolti improvisoineet kohtauksensa pienessä kuumoduulissa äänimiehen terrorisoidessa heitä sen ulkopuolelta. Moduuli toimittaakin tavallaan teltan virkaa, ja sen ulkopuolella aukeaa hieman metsää vakavampi erämaa.

Elokuvan näyttelijänsuoritukset ovat sangen kohtuullisia, ja näyttelijät ovat ottaneet oikeiden astronauttien stoalaisen kylmäverisyyden ohjenuorakseen. Tämä tosin tarkoittaa, että meininki on suurimman osan ajasta melko ilmeetöntä.

Blair Witch toimi paljolti koska siinä uhkaaja säilyi aina tuntemattomana. Tässä kohtaa Apollo 18 kompuroikin urakalla, tuoden mieleen vanhan Star Trekin jaksot. Leffan hirviöt ovat nimittäin lähinnä tahattoman koomisia, ja olisivat suurimmaksi osaksi olleet kotonaan paperimassan ja siimalangan aikakautena.

Apollo 18:sta on hetkensä, ja sen juonen aineksista olisi voinut koota melko mielenkiintoisenkin salaliittokauhuleffan. Nykyisellään se kärsii noloista hirviöistä, ees-taas vatvovasta toiminnasta ja erittäin ennustettavasta säikyttelystä. Se ei ole yhtä huono kuin maineensa, muttei paljoa parempikaan.