Anno 2205

Muistan vielä Anno-pelit, joissa aalloilla keikkuvat paatit kuljettivat kolonialismin hengessä kauppatavaraa pieniltä saarilta toisille. Vuonna 2011 kuvio muuttui radikaalisti, kun Anno 2070 loikkasi tulevaisuuteen ja alkoi tarjoilla historiallisten karikatyyrien sijasta tieteisfiktiota. 2070 oli alkujaan seiskan peli, mutta sen laajennukset tekivät siitä kenties sarjansa parhaan. Anno 2205 vaikuttaa nyt olevan saman polun alkupäässä.

Kuten nimestä voi arvata, ollaan Annossa hypätty taas syvemmälle scifin maailmaan. Edellisessä pelissä kilpailleet Ecot ja Tycoonit ovat vanhaa paradigmaa, ja nyt maailmaa hallitsevat eri osa-alueisiin keskittyvät yhtiöt, jotka ovat vähemmän karrikoituja, mutta samalla tylsempiä osapuolia. Väriä ja vastapainoa yhtälöön tuovat Kuun itsenäisyyden puolesta taistelevat terroristit, jotka pahistelevat kuin vanhoissa Command & Conquereissa ikään.

Anno 2205 jättää menneisyyteen myös suuren osan kaupankäynnistä. Hyödykkeitä voi toki puskea globaaleille online-markkinoille, jossa pelaajien oma tarjonta säätelee niiden hintaa, mutta keskeisempää on raijata tavaraa omien siirtokuntiensa välillä.

Yhtenä pelin suurista uudistuksista on SimCity-henkinen konsepti, jossa hallinnoidaan yhtä aikaa useampaa siirtokuntaa, jotka ovat osin riippuvaisia toistensa tuotannosta. Lämpimältä sektorilta laajennutaan arktiselle alueelle, jonka lisätuotannon avulla pyritään lopulta ponnistamaan Kuuhun. Kuuhun on puolestaan tarkoitus pystyttää fuusioreaktori, joka tykittää puhdasta ja saasteetonta energiaa takaisiin Maahan. Temppu pitäisi luonnollisesti tehdä ennen muita yhtiöitä.

Toinen Anno 2205:n uudistuksista on sen selkeytetty käyttöliittymä. Rakentaminen tapahtuu pääosin vanhaan malliin, mutta jokaisella sektorilla on omat elinehtonsa. Pohjoisessa talojen täytyy olla lähellä lämpöä tuottavia laitoksia ja Kuussa tarvitaan kilpigeneraattoreita asteroidien varalle. Rakennuksia voi myös täydentää erilaisilla lisämoduuleilla, joilla niiden tuotantoa tai logistiikkatarpeita voi parannella.

Erilaisten elinehtojen lisäksi jokaisella sektorilla on oma resurssiryhmänsä, eikä pelaaja siten joudu säätämään usean puun kanssa yhtä aikaa. Resurssitilanteenkin voi tarkistaa kätevästi yhdestä valikosta. Tämä tulee tarpeeseen, koska saaret ovat nyt aiempaa suurempia, ja tilaa on todellisille miljoonakaupungeille.

Vaikka seinät ovatkin näin leveällä ja katto korkealla, tuntuu niiden välille jäävä tila hieman autiolta. Kuu-ukot ovat oikeastaan ainoa aktiivinen piikki pelaajan lihassa, ja ne yhtiöt joiden kanssa pitäisi kilpailla muistuttavat itsestään vain satunnaisilla hyvän päivän viesteillä. Rakennuspuuhia voi näin harrastaa ilman suurempia paineita, joka ei alussa haittaa, mutta mitä pidemmälle pelissä pääsee, sitä yksinäisemmältä meno alkaa tuntua. Etenkin kampanjan loppuosa on suoranaista aavikkoa, jonka ainoana sisältönä on puskea kartalle uusia kansalaisia, joille sitten pitää luoda lisää tuotantoa, joka vaatii lisää työntekijöitä, ja niin edespäin.

Rakentelua ei ole myöskään pakko keskeyttää sodankäynnillä, jos ei halua. Laivastotaistelut on nyt eritelty omiksi "konfliktisektoreikseen", joissa voi käydä selvittelemässä tilanteita, jotka voi tosin ratkaista myös puskemalla yhtiönsä ylemmälle tasolle. Taistelut ovat aiempaa arcade-henkisempiä, ja laivastot tarjoillaan valmiina pelaajan aiempien saavutusten pohjalta. Tuhoutuvat viholliset jättävät jälkeensä erilaisia erikoisvoimia, joiden avulla voi taas kurmottaa lisää vastustajia.

Jos Anno 2205 onkin hidastempoinen, on se ainakin kaunista katseltavaa. Rakennukset ovat tosin vanhaan tapaan liian toistensa näköisiä, joten oman tuotantokoneistonsa osia joutuu välillä metsästämään kissojen ja koirien kanssa. Maisema alkaa kuitenkin ruutua rullaillessa pätkimään ja hidastelemaan hyvin helposti, etenkin kun peliä on pelattu jonkin aikaa. Optimointi ei siis ole kummoisella tasolla. Kaiken lisäksi sektoreiden välillä on melkoiset latausajat, joka ei varsinaisesti tue pelin ydinkonseptia.

Musiikki on puolestaan leppoisaa, joskin se hiipuu ajoittain pitkäksikin aikaa kokonaan pois ja jättää pelaajan askartelemaan hiljaisuudessa vallitessa. Äänityössä tai efekteissä ei ole tosin mitään valittamista.

Anno 2205 soveltuu tällä hetkellä parhaiten rauhallista rakentelukokemusta etsiville pelaajille, joita kiinnostaa optimoida kaikessa rauhassa suuria ja moniosaisia tuotantolinjoja edustavissa maisemissa. Toivon mukaan peliin alkaa tippua lisäsisältöä jo pikapuoliin, koska se kaipaa kipeästi suurempaa tehtävävetoisuutta sekoittamaan pakkaa.