Animal Crossing: Let's Go to the City

Animal Crossing -sarja sai alkunsa vuonna 2001 Nintendo 64 -konsolilla. Länsimaihin sarjan ensimmäinen peli ei koskaan saapunut, mutta Euroopassakin päästiin pelaamaan vuonna 2002 julkaistua Animal Crossingin Gamecube-versiota. Peli käännettiin myöhemmin myös Nintendo DS:lle, jolla se saavutti jonkinasteisen kulttisuosion. Nyt peli on julkaistu myös Wiille alaotsikolla Let's Go to the City. Nimi on kuvaava, sillä tällä kertaa pelaajalla on mahdollisuus poistua omasta kylästään ja lähteä shoppailemaan kaupungille.

Animal Crossing: Let's Go to the City on hellämielinen ensikertalaiselle. Pelaaja avaa silmänsä bussissa, jossa söpö kissa kyselee häneltä tukun peruskysymyksiä, kuten nimen ja kylän, jonne pelaaja on muuttamassa. Kissa on koskettavan huolestunut myös taloudenhoidosta ja raha-asioista. Nämä kysymykset eivät kuitenkaan vaikuta enää niinkään pelaajaan (vaikka parkkiintunut poikamies niitä varmasti pelästyykin). Veteraanit voivat myös tuoda vanhan hahmonsa DS-versiosta, vaikkakaan tavarat eivät siirry tallennuksen mukana.

Animal Crossing on elämäsimulaatio - jopa asuntolainaa myöten, jonka pelaaja joutuu ottamaan heti pelin alussa. Vaikka peli ei sisällä varsinaisia päämääriä, onnistuu se silti houkuttelemaan kyynisimmänkin pelaajan huomaansa. Pelaajan kaupunki sisältää joitakin ystäviä, museon, kaupungintalon, vaatekaupan ja Tom Nookin tavaratalon. Tom Nook on pesukarhu, joka antaa pelaajalle asuntolainan ja ensimmäisen osa-aikaisen työn. Vaikka tarkasti rajatut päämäärät puuttuvatkin pelistä, on pelaajalla silti loputtoman paljon aktiviteetteja aina ötököiden keräyksestä ja kukkien istutuksesta oman talon laajentamiseen saakka.

Toinen tärkeä elementti on pelin sisäinen kello, joka on reaaliaikainen. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että vuodenajat vaihtuvat kalenterin mukaan, ja tiettyinä juhla-pyhinä kaupunki koristautuu teeman mukaisella tavalla. Monet uusista ystävistä, joita pelaaja tapaa kaupungilla tarvitsevat myös ajoittain apua. Kohtaamiset ovat kohtuullisen sidottuja kellonaikoihin. Yöllä voi löytää surullisen Chrissy-kissan järvenrannalta, tai aamukahdeksalta Kody-koiran traanaamasta. Pelin arvaamattomuus pitää mielenkiinnon yllä. Aina omaan kylään mennessä on jotakin uutta tarjolla, eikä peli ala toistaa itseään pidemmälläkään aikavälillä.

Pelin nimessäkin esiintyvä kaupunki on täysin uusi lisäys sarjaan. Kaupungilla voi piipahtaa shoppailemassa huonekaluliikkeessä tai kalliissa vaatekaupassa, piipahtaa teatterissa tai vaikkapa huutaa itselleen jotain kivaa huutokaupassa. Eräässä kaupassa on mahdollista myös saada itselleen Mii-naamari. Vaikka naamarishoppailu on kallista puuhaa, on ensimmäinen kerta onneksi ilmainen.

Jos aika käy pitkäksi, pelaaja pystyy kutsumaan muita ystäviään kyläänsä antamalla ystäväkoodin portinvartijalle. Tämän lisäksi voi itse vierailla muiden kylissä ja rupatella WiiSpeak-mikrofonin avulla kavereilleen. Animal Crossing: Let's Go to the City hyödyntää verkkopalveluita muutenkin, sillä huutokaupassa voi myydä pelaajien kesken erilaisia tavaroita.

Peli nitoo sujuvasti yhteen kaikki elementtinsä. Tekemistä tuntuu olevan loputtoman paljon. Jossain vaiheessa pelaaja unohtuu suunnittelemaan uusia vaatteita, välillä taas pohditaan, kuinka kukkaistutukset talon pihalla tulisi muotoilla. Oman aikansa vie myös talon sisustaminen ja naapurisuhteiden kunnossapito. Peli heittää aina pelaajan tielle jotain pientä johon tarttua. Peliä voi pelata huoletta vaikkapa puoli tuntia päivässä, ja saada silti jotain aikaan. Oman kylän asukkaat touhuavat omiaan pelaajan ollessa poissa, ja on aina mukava nähdä mitä uutta kylässä on tällä kertaa tapahtunut. Tässä piilee kuitenkin myös pelin heikkous.

Animal Crossing: Let's Go to the City on oikeastaan vähemmän peli ja enemmän ajantappo-ohjelma. On miltei turha puhua Wiinkin riman alittavista sahalaitaisista grafiikoista tai ylisöpöistä äänistä, jotka pidemmällä aikavälillä riipivät hermoja. Oikeastaan epätarkka ohjattavuuskin on sivuseikka. Animal Crossingissa ei ole kyse niinkään pelistä kuin paikasta, jossa pelaaja voi piipahtaa kerran päivässä tervehtimässä virtuaalisia ystäviään. Jotkut pitävät konseptista, toiset taas eivät. Animal Crossing: Let's Go to the City seisoo ja kaatuu pelimekaniikkansa kanssa. Jos pidät kodinrakentamisesta, ystävien auttamisesta ja erilaisten asioiden keräämisestä, on tämä peli varmasti sinua varten. Toisaalta sen hidastempoisuus ja selkeiden tavoitteiden puute ajaa varmasti monet pois. Pienissä erissä se toimii itselleni vallan mainiosti, ja peliä voi suositella jokaiselle, joka nauttii rennosta pelaamisesta - ja jota ylisöpöt animehenkiset hahmot eivät aja kiljuen vuorille.