Anglerfish ei sovi kaikille, mutta osaa tehdä sen oman juttunsa

Digitaalisilla kauppapaikoilla on tarjolla jo liiaksikin pelottavia ja verisiä pelejä. Näin ollen kauhupelin on tehtävä jotain erityistä voidakseen erottua. Anglerfish tekee juuri näin ollen täynnä yllätyksiä, jotka ovat niin epämiellyttäviä, hauskoja kuin brutaaleitakin.

Kaikki alkaa myrskyisenä yönä Mols Bjergessa. Yhdessä ystävien seurassa pelaaja osallistuu bileisiin hämärässä baarissa, jossa kaikki käyttävät naamioita, ja ovat pukeutuneina japanilaisiksi koulutytöiksi. Kauhua on siis läsnä monin tavoin. Sitten baariin ryntää joukko verenhimoisia vampyyreja. Ainoa pakoreitti kulkee kellarin ja maanalaisten tunnelien kautta.

Niin sanottuja hyppysäikäytyksiä Anglerfishissä ei ole. Menoa katsellaan ylhäältä kolmannesta persoonasta, ja suurimman osan ajasta pahikset pidetään välimatkan päässä. Vihut ovat kuitenkin moninaiset, ja nopeitakin vielä. Meno onkin ajoittain melko hektistä, sillä ohjauksessa on raskautta. Onneksi apuna on haulikko.

Peli kuitenkin varoittaa itsekin siitä, että kuolema korjaa monen monta kertaa. Ja sitten ovat ne yllätykset. Pahikset ilmaantuvat uusiin paikkoihin, jo kertaalleen selvitetyt pulmat muuttuvat, ja ajoittain peli vain tappaa pelaajan, jolla ei ole mahdollisuutta väistää kohtaloaan. Alusta on siis aloitettava moneen kertaan, mutta nyt sen edellisen ansan voi selvittää. Mutta toisin kuin useissa muissa roguelike-peleissä, nyt käytössä on aina sama ase, ja edessä ne samat kapeat käytävät.

Luulla voisi, että lukuisat kuolemat ovat keino pitkittää peliaikaa. Toisaalta yllätyksellisyys on myös hyvä asia. Toisin sanoen koskaan ei tiedä, mitä nurkan takana odottaa. Joskus vastaan voi tulla yllättävä pomotaisto tai jopa kokonainen lajityypin muutos ilman, että pelaaja osaa asiaa lainkaan ennakoida. Sitä paitsi Anglerfish ei koskaan muutu pahantahtoisen vaikeaksi. Oikoreittejä avautuu koko ajan, ja jonkin aikaa jumissa olemisen jälkeen käyttöön voi saada "power-upin" tai yksinkertaisen pulman, jolloin eteneminen helpottuu.

Loppuun pääsee kolmessa tunnissa, eikä senkään jälkeen ole paljoa ymmärrystä siitä, mitä pelissä lopulta tapahtui. Onkin syytä suhtautua Anglerfishiin eräänlaisena kauhukabinettina selkeän tarinan sijaan. Peli itse suosittelee pelaamaan läpi kahdesti, mutta uusintakierrokset tuntuvat ensimmäistä pidemmiltä, vaikka eivät oikeasti sitä olekaan. Niin ja musiikki on mahtavaa sekin.

Anglerfish ei varmasti miellytä kaikkia. Pelaaminen on ajoittain masokistista, joten jos haluaa pelikokemuksen olevan aina hauska, on syytä katsoa muuta pelattavaa. Toisaalta, jos peli saa yllättää ja olla täynnä erilaista kauhua, on Anglerfish hyvä valinta.