Anarchy Reigns

Vaikka Platinum Gamesillä on vain neljä peliä allaan, on pelistudio onnistunut luomaan oman yksilöllisen tyylinsä poikkeuksellisten konsolinimekkeiden ansiosta. Studion uusin hanke on Anarchy Reigns, ja se on samalla firman ensimmäinen kokeilu online-pelien areenalla.

Studion aikaisemmat pelit, Mad Worldin kautta Bayonettaan ja aina Vanquishiin asti, ovat henkineet 90-luvun pelimaailman ilmiöitä: outoja, kauniita, mieleenpainuvasti suunniteltuja maailmoja ja vihollisia, kiihkeää toimintaa sekä roppakaupalla räjähdyksiä. Niistä on tullut kehittäjiensä käyntikortteja ja pelit ovat luoneet hengenheimolaisuutta niiden pelaajien keskuuteen, jotka ovat kaivanneet tällaisia sekopäisiä konsepteja näin realistisen sodankäynnin aikoina.

Tämä pätee myös Anarchy Reignsiin, massiiviseen kolmannen persoonan moninpeliin, jossa lähitaistelut ja yllättävät käänteet tuovat oman lisänsä hulluuteen. Platinum Games menee entistä pidemmälle refleksit tyrmäävässä toiminnassa. Tämä on juuri sellainen peli, jonka trailerin olisi varmasti huomannut pelihalliin astuessaan. Tapahtumista ei olisi ollut hajuakaan, mutta peliin perehtyäkseen olisi valmis pulittamaan roposen jos toisenkin.

Anarchy Reignsin julkaisusta vastaa Sega, ja pelistä on hitaasti kehittymässä Platinumin oma Marvel vs. Capcom tai Super Smash Brothers. Sekaan ollaan heittämässä taistelijoita monista olemassa olevista brändeistä. Toistaiseksi hahmovalikoimaa tähdittävät lähinnä Mad Worldin pukarit, mutta voi melkein lyödä vetoa siitä, että pelissä vielä nähdään muitakin Platinumin taistelijoita, olivatpa ne sitten supersotilaita tai kissamaisia noitia. Pelityyli on niin istuva, että olisi tuhlausta olla antamatta noille hahmoille edes pientä sivuroolia jossain vaiheessa.

Mutta ei mennä asioiden edelle. Mikä tällä hetkellä on konkreettista? Tuottaja Atsushi Inaba (Viewtiful Joe, God Hand) ei suostunut valottamaan yksityiskohtia esityksen aikana, mutta hänen puheensa yhdistettynä videomateriaaliin kertoo meille ainakin seuraavat seikat.

Anarchy Reigns toimii kuin kolmannen persoonan seikkailu. Pelaaja ystävineen taistelee useiden erilaisten areenoiden läpi, ja kamerakulma asettuu hahmon taakse kuin Gears of Warissa. Taisteluihin on varattu nyrkit ja muut lähitaisteluaseet. Esittelyssä ei tullut esiin pitkän tähtäimen aseita, tosin Matildan ruoskalla tavoitti vihollisen myös hieman etäämmältä. Se, pääsikö kuoleman jälkeen palaamaan taistelukentälle, vaikutti puolestaan riippuvan täysin pelimuodosta.

Pelimuodoista Platinum sentään avasi sanaisen arkkunsa. Anarchy Reignsistä löytyy ainakin erillinen tarinatila ja yhteispelimuoto. Jälkimmäisessä tulevat Platinumin mukaan esille erittäin hyvin hahmojen vahvuudet ja heikkoudet. Hahmovalinnassa kannattaa suunnitella tarkkaan, mitkä hahmoista toimivat parhaiten yhdessä. Tilaisuudessa paljastettiin myös Survival-pelimuoto, joka näytti olevan Anarchy Reignsin versio Gears of Warsin Hordesta.

Kaikilla hahmoilla on täysin oma taistelutyylinsä. Mad Worldin Jack otti demossa kaiken irti moottorisahastaan, kun taas ninja Zero paiskoi vastustajiaan maahan judomaisilla heitoilla. Hyökkäykset heijastelevat kunkin hahmon persoonallisuutta ja luonnetta, ja jokaisen hahmon historiikki sisältää selitykset heidän taistelutyyleilleen. Henkilökohtainen suosikkini on jo ennestään Baron - pahempi versio Mad Worldin Black Baronista -, joka heiluttaa superseksikkäitä Fists of Firejaan kävelykepissään ja keltaisessa viitassaan.

Ensisilmäyksellä toiminta näyttää puhtaalta combo-hyökkäysten ketjuttamiselta, mutta Platinum on heittänyt mukaan napin hakkaamista torjuvia koukkuja. Quick Time Event -variantit näyttelevät omaa rooliaan, kun kaksintaistelu käy tiukaksi, ja torjunnat, vastaiskut ja vastaiskujen vastaiskut aktivoidaan oikeaa näppäintä näpäyttämällä ikonien välähdellessä ruudulla. Painikulttuuri kohtaa kungfu-elokuvan, kun nyrkit ja potkut viuhuvat vimmaisessa tahdissa. Minipelissä epäonnistuessa on paras varautua ottamaan kosolti kipeää, mikä voi ikävimmillään johtaa jopa oman pukarin pökertymiseen.

Areenat ovat myös täynnä kaikenlaisia apuvälineitä. Sega ei paljastanut koko kattausta, mutta esityksessä demottiin muun muassa esinettä, joka siirsi kamppailun erilliselle häkkimäiselle taisteluareenalle, jossa uhrista taottiin viimeinenkin hengenpihahdus pihalle. Voittaja puolestaan kuittasi voimia lisäävän erikoisesineen ja pääsi palaamaan päätantereelle.

Peli sijoittuu post-apokalyptiseen lähitulevaisuuteen, mikä selitti esityksessä peliareenan muodostaneen lähes tuhoutuneen kaupungin. Anarchyn areenat vaikuttivat valtavilta ja taistelut kulkivat kaupungin kaduilta aina korkealle rakennustelineiden ja kattojen ylle. Pelityyli onkin varsin vertikaalinen. Kaikilla taistelijoilla on oma hulkmainen isku, jonka katoilla mahdollistaa murskaavan hypyn alas kaduille. Ympäristöt ovat osittain tuhottavissa. Areenalta löytyvät romut soveltuvat myös aseiksi: eräs hahmo heitti autonrenkaita kuin ne olisivat frisbeetä ja upotti vihollisia ansaan niiden sisään.

Toisen pelaajan pieksemäksi joutumisen ohella pelistä löytyy muitakin uhkia. Jokainen kartta on jaettu vyöhykkeisiin, joista kustakin löytyvät omat oikkunsa. Esimerkiksi pysyessä kadun puolella hyökkäävät mutantit laumana mukaan taisteluun, kun taas kattojen tasalle paetessa armeijan iskujoukot ampuvat niskaan raketinheittimillä. Näitä lisävihuja vastaan voi sentään taistella normaaliin tapaan. Mutta Anarchyn Reignsin kohokohta ovat silti ATE:t.

ATE:t eli Attack Trigger Eventit ovat isoja, koko karttaa muuttavia jaksoja, jotka tapahtuvat sattumanvaraisesti. Saimme todistaa ottelua, jossa suihkuhävittäjät pommittivat kaupungin tuusan nuuskaksi ja tsunami rysäytti kokonaisen taistelulaivan areenan alimpiin kerroksiin. ATE:t vaihtelevat areenanlaajuisista osumista aina keskitettyihin hyökkäyksiin yhtä ottelijaa vastaan. Sega ei paljastanut, voiko ne valjastaa hyökkäämään ottelua sillä hetkellä johtavaa pelaajaa vastaan, mutta keskusteluissa pilkahti esiin vertaus Mario Kartin sinisistä kilvistä.

Alun perin idea Anarchy Reignsille syntyi pelistudion höpötellessä siitä, onko mahdollista tehdä perinteistä taistelupeliä moninpeliareenalla ja millainen sen muoto olisi. Tietoisesti tai ei, Anarchy Reignsillä tuntuu olevan paljon yhteistä Capcomin Dreamcast-helmen Powerstonen kanssa. Paljon samanlaisia ideoita on läsnä, joskin mittakaava näyttää olevan hurjasti suurempi. Vertaus ei muutenkaan ole kritiikkiä. Päinvastoin: jos Capcom sai homman pelaamaan, niin miksi ei Platinum Games? Ainekset ainakin vaikuttaisivat olevan kohdallaan.