Alice: Madness Returns

Alice: Madness Returns jatkaa American McGeen versiointia Lewis Carrollin klassisista tarinoista, sekä sitä tarinaa jonka ensimmäinen peli aloitti. Tämän tapahtumista on nyt vierähtänyt kymmenisen vuotta ja aikuinen, mutta edelleen tyttömäinen Alice painii jälleen muistojensa kanssa, päätyen sukeltamaan takaisin kaninkoloon ja omaan sisäiseen todellisuuteensa.

American McGeen ihmemaa on tunnistettavan kipeä paikka, ja nälkiintynyt Irvikissa aivan yhtä häiritsevä matkakumppani kuin aina ennenkin. Carrollin jo alkujaan surrealistisen tarinan hahmot ovat saaneet hieman steampunkkia henkivän rupisen silauksen, jotka heijastavat viktoriaanisen Britannian tylympiä puolia.

Rakenteellisesti kyseessä on puhtaan lineaarinen tasohyppelyseikkailu, jossa siirrytään edestakaisin viktoriaanisen todellisuuden ja ihmemaan välillä. Molemmat ovat tosin niin tyyliteltyjä, että kumpainenkin muodostaa omanlaisen fantasiansa.

Pelimaailma oli toki komeaa katseltavaa jo ensimmäisessä osassa, mutta silloin peli kärsi pelattavuusongelmista, jotka latistivat kokemusta. Käyttöliittymää on nyt hiottu, eikä se enää tule tarinan tielle samalla tapaa. Myös taistelua tuntuu olevan aiempaa maltillisemmin, mikä antaa pelaajalle paremman tilaisuuden ällistellä omintakeisia ja usein mainioita ympäristöjä.

Ihmemaa on moniulotteinen paikka, ja Alicen kutistuessa paljastuu toinen todellisuuden taso, jossa on useasti sangen tarpeellisia reittivalintoja, jotka muuten jäisivät näkemättä. Tämä takaakin, että tutkittavaa pelissä riittää.

Alice pääsee kuitenkin säännöllisesti irrottelemaan lihaveitsensä kera, ja vihollisia hiljennetään myös muilla, omintakeisilla aseilla. Kun näihin vielä lyö lisätasoja kentistä löytyvien irtohampaiden avulla, tulee tytöstä melkoinen tappokone. Raaka voima ei silti aina ole vastaus, vaan useimmilla vihollisilla on taktinen heikkous, johon täytyy iskeä näiden taltuttamiseksi.

Ennakkoversion valossa tuntuisi, että tasohyppelyssäkin on kallistuttu paremman pelattavuuden ja vähemmän hammastenkiristelyn puolelle. Toki ensimmäistä osaa vaivasivat sen aikaiset teknologian rajoitukset, mutta nyt kulku on paljon selkeämpää, eikä pelaajaa turhauteta turhanpäiten. Haastettakin silti löytyy.

Peliin on ripoteltu myös pieniä välietappeja, joissa 3D-seikkailusta luovutaan hetkeksi täysin toisenlaisten pelimuotojen eduksi. Hetkittäin jopa indiehelmi Braid ehtii käydä arvostelijan mielessä perspektiivin muuttuessa yllättäen kaksiulotteiseksi, muttei lainkaan huonomman näköiseksi.

Alice: Madness Returns vaikuttaa tässä vaiheessa todella lupaavalta. Miinusta on jaettava lähinnä varjoefektien epätasaisuudesta, mikä tulee ilmi etenkin päähenkilön kalpeassa hipiässä. Ajoittain ennakkoversiossa oli myös havaittavissa pientä jumittelua Alicen jäädessä kiinni pikkuruisiin korkeuseroihin, joista tämä normaalisti juoksi huoletta ylitse. Taustamusiikit puolestaan vaikuttivat välillä hieman yksioikoisilta ja toistavilta, joskin pelin äänimaailma on muuten sangen mainio. Toivon mukaan nämä pienet muotovirheet prässätään kuntoon ennen pelin lopullista julkaisua kesäkuussa.