Suomi
Gamereactor
arviot
Alan Wake Remastered

Alan Wake Remastered

Paluun tekevä suomalaisklassikko ei tuo alkuperäisjulkaisulle merkittävää lisäarvoa.

Tilaa uutiskirjeemme tästä!

* Pakollinen tieto
HQ
Alan Wake RemasteredAlan Wake RemasteredAlan Wake RemasteredAlan Wake Remastered

Gamereactorin aiemman arvion voi lukea täältä.

Alan Wake kuuluu niin kotimaassa kuin globaalisti Suomen tunnetuimpiin pelijulkaisuihin. Toisin kuin Max Paynen kanssa kävi, herra Wake ei koskaan kokonaista pelisarjaa saanut. Vaikka Remedyn uusin teos, Control (2019), muutamia viittauksia sisältääkin erityisesti lisäosissaan, ei täysimittaista paluuta Alan Waken pariin ole tehty.

Nyt tilanne on tietenkin taas toinen, sillä lukuisien uudelleenjulkaisujen jalanjäljissä Alan Wake on löytänyt tiensä pintaehostukseen. Alun perin ainoastaan PC:llä ja Xbox 360 konsoleilla saatavissa ollut peli pyörii nykyään myös pleikkareilla 4 ja 5 sekä Xboxeilla S ja X. Gamereactorin aiemmasta arviosta näkee, kuinka silmillä riittää herkuteltavaa. Pelin tapahtumat keskittyvät pääasiassa yöaikaan, joten tunnelmallisista valoefekteistä on otettu kaikki mahdollinen irti.

Tämä on mainos:

Visuaalinen mielihyvä on ehdottomasti hieno asia, ja yksi uudelleenjulkaisujen parhaasta annista, mutta se ei ole kaikki kaikessa. Skeptikkona voisin tuhahtaa, että uudelleenjulkaisujen ainoa tarkoitus on tahkota vanhalla pelillä uudestaan rahaa. Toisaalta teosten saavutettavuuden kannalta uusiojulkaisulla on parhaimmillaan pelihistoriaa turvaava vaikutus, jos alkuperäisversion pelaamiseen tarkoitetut laitteet ovat kauan aikaa sitten tippuneet pois valmistuksesta.

Tällaisesta tilanteesta ei oikein ole kyse Alan Waken tapauksessa, sillä Steamin ansiosta peli ei ole jäänyt historian hämäriin, vaikka konsolisukupolvi on vaihtunut jo pari kertaa. Toki varsinkin alkuperäisessä pelissä luontainen kuluma näkyy tekstuureissa ja hahmomalleissa, mutta mitään akuuttia ehostustarvetta ei ole ollut. Sen kyllä huomaa, sillä uudelleenjulkaisun pariin palaaminen ei laita näköhermoja helisemään. Selkeimmät viilaukset näkyvät kasvojen yksityiskohdissa ja valon piirtymisen erinomaisuuden korostamisessa.

Suurin tarve visuaalisen ilmeen päivittämisessä oli animoinnissa, mikä nyt paljastaa Alan Waken todellisen iän. Hahmot liikkuvat ja elehtivät kömpelösti, eikä Controlin jälkeen silmä totu vähemmän sulavaan liikkeeseen ihan heti. Vaakakupissa eittämättä painaa pelin hankala ikä. Se on sen verran vanha, että ikä näkyy, mutta sen verran uusi, ettei ole ollut järkeä lähteä rakentamaan sitä perustuksista lähtien uusiksi.

Alan Wake RemasteredAlan Wake RemasteredAlan Wake RemasteredAlan Wake Remastered
Tämä on mainos:

Vaikka graafinen ilme on aavistuksen epämukavasti uusvanhan puristuksessa, on Alan Wakella vielä ässä hihassaan - tarina. Uudelleenjulkaisu tarkoittaa aina myös sitä, että teoksella on uusi mahdollisuus asettua osaksi vallitsevaa kulttuurista tilaa kommentoiden sitä. Se on hyvä, sillä Alan Wake on nyt aiheeltaan ajankohtaisempi kuin koskaan. Nimikkohahmo kipuilee kirjailijanuransa kanssa, kun tyhjän paperin kammosta on muodostunut ylittämätön este.

Vaikka omana tyylilajina ei olisi proosa, moni kirjoittaja voi samastua Alan Waken tilanteeseen. Joskus vain tulee se päivä, kun tuntuu, ettei teksti lähde rullaamaan mitenkään. Kun maailma on siirtynyt totuuden jälkeiseen aikaan ja some on moninkertaistanut netin tekstituotannon ja -tuottajat, osuu uudelleenjulkaistu teos tänä päivänä yhteiskunnan ytimeen paremmin kuin ensimmäisen kerran päivänvaloa nähdessään.

Pelin voi tietysti nähdä pelkkänä kauhuseikkailuna, jossa varjomonsterit ja paranormaalit tapahtumat vaeltavat yössä. Pinnan alla se on kuitenkin jotain paljon enemmän - taistelu luovuudesta. Pimeys on synkkä kuin päähenkilön uupunut mieli. Mielenkiinnoton synkkyys syö maailmasta kaiken sisällön, eikä jäljelle jää mitään. Maailmasta tulee ontto tyhjiö, joka on yhtä sammunut kuin joskus viime vuosikymmenellä nerokkuudellaan häikäisseellä kirjailijalla.

Ainoa keino taistella passivoitunutta mieltä vastaan on iskeä terävästi. Mestarilliset lauseet, yllättävät käänteet ja kauniit sanat ovat kaikki ammuksia, jotka sytyttävät mielikuvituksen. Lopulta ne eivät ole kuitenkaan mitään ilman niitä läpileikaavaa järjen valoa. Olen itsekin lukemattomat kerrat hapuillut pimeässä, kirjoittanut hienosti, mutta vailla päämäärää. Ammukset ovat olleet iskuteholtaan olemattomia.

Alan Wake RemasteredAlan Wake RemasteredAlan Wake RemasteredAlan Wake Remastered

Järjen valo on Alan Wakessa taskulamppu. Se pakottaa pimeyden kuuntelemaan ja saa iskut tepsimään. Maailma taipuu jälleen kerran kirjailijan tahtoon, ja Alan Wake löytää päästään jotain kadotettua. Jossain kaukana oman sisäisen kirjoittajan löytämisen taustalla siintää muusaa edustava vaimo ja kaivattu pelastus. Metaforisena pelastuskertomuksena Alan Wake osuu kirjoitustuskan kuvauksessaan nappiin.

Matka pelastukseen kulkee Twin Peaksia muistuttavan Bright Fallsin katujen, kuppiloiden ja metsien kautta. Vastaan tulevissa hahmoissakin on samaa kuin kulttisarjan tarjonnassa. Etenkin sulakkeiden tärkeydestä valistavassa lyhtyrouvassa on samanlaista salaisen tiedon kutkutusta kuin Twin Peaksin halkorouvassa.

Peli jatkaa kulttisarjalle nyökkäilyä, sillä genreluokitukselta sitä ei oikein voi kauhuksi kutsua - ainakaan jatkuvasti. Pelottelun ohella tapahtumat ovat tosinaan hillittömän koomisia tai saippuaoopperasta revittyjä aivan kuin Twin Peaksissa. Yhteyttä kulttisarjaan lisää pelin kerronnan muoto. Tarina esitetään televisiosarjana, joka on jaettu jaksoihin lopputunnareineen ja kertauksineen.

Yhteys yhteen kaikkien aikojen ylistetyimmistä televisiosarjoista on Alan Wakelle taakka, jonka paino riippuu pelaajasta. Bright Falls asukkaineen ei kasva Twin Peaksia kiinnostavammaksi, joten sarjansa katsoneet voivat myhäillä yhtenäisyyksille tyytyväisesti, mutta kokonaisuus jää sarjan varjoon. Twin Peaksia katsomattomille luvassa taas on genrerajoja rikkova kerronnallinen kokonaisuus, joka tuntuu ihastuttavan tuoreelta.

Uudelleenjulkaisun myötä peliä ei ole lähdetty pahemmin muuttamaan, mutta kerronnassa on uusi pienoinen sivujuonne. Pelimaailmaan on ripoteltu QR-koodeja, joita voi skannata omalla älypuhelimella. Koodit linkkaavat YouTube-videoiden sarjaan, jossa maaninen Alan Wake takoo kirjoituskonetta ja horisee kryptisesti saavuttamastaan ymmärryksestä. Sinällään pätkät tukevat kirjoittamisen tuskan teemaa, mutta ne ovat tukipilareina sekä ylimääräisiä että väärän mallisia.

Alan Wake RemasteredAlan Wake RemasteredAlan Wake RemasteredAlan Wake Remastered

Videot eivät sisällä mitään, mitä pelaaja ei saisi muuten tietää tai pystyisi päättelemään. Lisäksi niiden katsomista edeltää aina kömpelö esivalmistelu. QR-koodin löydyttyä pitää ensin asemoida kamera siten, että koodi näkyy selkeästi ja isosti ruudulla. Sitten jätetään peli itsekseen pyörimään ja kaivetaan jostain puhelin. Lopuksi täytyy vielä hyppelehtiä tarpeeksi lähelle ruutua, jotta skannaus onnistuu, ja vasta sitten varsinainen peliin liittyvän materiaalin katsominen alkaa.

Ratkaisu on jo itsessään kömpelö, mutta se korostuu entisestään, koska pelin muut ylimääräiset löydettävät salaisuudet ovat vuosien takaiset samat kahvitermarit ja Alan Waken sepittämät proosakatkelmat. Niiden löytäminen kuitataan välittömästi pelin sisäisesti nappia painamalla ja katkelman saa heti kuunneltua, jolloin matkakin jatkuu saman tein.

QR-kooditemppuilu muistuttaa vähän turhankin paljon Remedyn teoksesta Quantum Break (2016), jossa haluttiin väkisin yhdistellä erilaisia teknologioita. Pelaamisen rinnalle tehtiin Hollywood-tuotantotiimin kanssa kuvattu televisiosarja, jonka myötä peli- ja välinäytöskuva poikkesivat toisistaan häiritsevän paljon. Televisiosarjan ottaminen osaksi muutoin animoitua peliä jäi ratkaisuna kuriositeetin tasolle, eikä puhelimen hiplailuun kannustavilla koodeilla mene sen paremmin.

Muutoin pelaaminen on pysynyt ennallaan. Se on suorastaan korutonta aikakautena, jona kaikkiin peleihin ollaan tunkemassa kevytroolipelimäisesti kykypuita ja viriteltäviä tussareita. Alan Wakessa ei ole mitään tällaista, vaan tutuilla varusteilla marssitaan urhoollisesti kohti lopputekstejä.

Siitä onkin jo hetki, kun olen toimintapainotteisten pelien saralla seikkaillut pelissä, jossa ei pidä toiminnan sivussa empiä, haluaako huikean yhden pykälän lisää vahinkoa vai kestävyyttä. Joskus virkistävältä tuntunut kevytroolipelimäisyys on yleistynyt pisteeseen, jossa sen puute tuntuu kutkuttavalta.

Alan Wake RemasteredAlan Wake Remastered

Alan Wake on kokonaisuutena linjassa monien muiden 2000-luvun pelien, kuten Red Faction Guerrillan, Assassin's Creedin Ezio-juonen ja Batman Arkham Asylumin, uudelleenjulkaisujen kanssa. Parrasvaloihin nousee hetkellisesti jälleen peli, jonka tähtihetkestä on kulunut aikaa, mutta bittiavaruuteen ei olla vielä kadottu. Ikä painaa Alan Waken animointia ja tekstuureja, kun taas valoefektien esteettistä arvoa on korostettu.

Jossain sokaisevien valojen uumenissa Alan Wake kertoo metaforista tarinaa kirjoittamisen tuskasta, joka on osuvampi nyt kuin koskaan aiemmin, mutta saman kokemuksen saa käynnistämällä vanhan Alan Waken. Teos laahaa tunnelmaltaan Twin Peaksin varjossa, eikä se erotu uudelleenjulkaisujen joukosta mitenkään poikkeavasti. Huippuhetki meni vuonna 2010.

HQ
07 Gamereactor Suomi
7 / 10
+
Metaforiselta kerronnaltaan ajankohtaisempi kuin koskaan, komeat valoefektit, erottuu tänä päivänä edukseen koruttomalla pelattavuudellaan
-
Ei juurikaan eroa alkuperäisjulkaisusta, animaatiot ja tekstuurit muistuttavat iästä, väkinäiset QR-koodit eivät istu kokonaisuuteen, tavanomainen 2000-luvun pelin uudelleenjulkaisu
overall score
is our network score. What's yours? The network score is the average of every country's score

Aiheeseen liittyviä tekstejä

Alan Wake RemasteredScore

Alan Wake Remastered

ARVIO. Kirjoittaja Onni Ratala

Paluun tekevä suomalaisklassikko ei tuo alkuperäisjulkaisulle merkittävää lisäarvoa.



Ladataan seuraavaa sisältöä