Alan Wake 2: The Lake House on muutaman tunnin tunnelmallinen laajennus

Menneenä kesänä pääsin viimeinkin pelaamaan Alan Wake 2:n ensimmäisen laajennuksen Night Springs. Hyvin erilainen tarina koostui kolmesta erillisestä seikkailusta, joilla oli oma teemansa ja tunnelmansa. Kyseessä oli viihdyttävä lisä, joskaan se ei lisännyt mukaan paljoakaan mitään omaa, eikä alkuperäisen pelin tunnelmasta ollut tietoakaan. Nyt sitten toinen ja viimeinen laajennus The Lake House on saatu ulos, ja kyseessä on tyystin erilainen kokemus verrattuna aiempaan laajennukseen.

Nyt ei pelatakaan Alan Wakella, Saga Andersonilla tai millään muullakaan henkilöhahmolla Night Springsista. Sen sijaan pelattavana on kokonaan uusi päähenkilö, jonka Remedy on nimennyt Kiran Esteveziksi, joka työskentelee FBC:lle (Federal Bureau of Control). Jotain on mennyt pieleen salaisessa tutkimuslaitoksessa Cauldron Lakella, ja seuraukset voivat olla kohtalokkaat Bright Fallsille, ellei Estevez laita moiselle stoppia.

Tapahtumat sijoittuvat Alan Wake 2 -peliä varhaisempaan aikaan. The Lake House tapahtuu kokonaisuudessaan kylmän ja kummallisen laboratorion sisällä. Kun Estevez sisään astuu, tuntuu paikka todellakin kummitustalolta, ja ympäristöt vihjaavat siihen, että ihmiset ovat poistuneet paikasta vauhdilla. Asiakirjat ja sähköpostikeskustelut kertovat, että jotain kauheaa on tapahtunut, ja että kaikki ei ole kohdillaan. Saga itse mainitsee pääpelissä sen, että tutkimuslaitokseen hyökkäsi The Dark Prescent, eikä kukaan selviytynyt. Mysteeri on monimutkainen, ja jokainen, joka haluaa täysin ymmärtää kaiken, voi odottaa lukevansa tusinoittain papereita saadakseen palapelin kokoon.

Siinä missä Night Springs ei tuntunut juurikaan pääpeliltä, tuntuu tämä uusi laajennus enemmän pääpelin kaltaiselta. Tunnelma on riipivä, ja pimeät käytävät muistuttavat pääpelin jaksosta, kun tutkittiin Wellness Centrea. Paluun tekevät erilaiset "säikäytyskohdat", joissa kidutetut ihmiset täyttävät ruudun kauheilla huudoillaan. Ammukset ovat vähissä, toisin kuin Night Springsissä, jossa Rose pumppasi lyijyä pahiksiin oikein kunnolla. Samaan aikaan siitä ei pääse eroon, että The Lake House sitoo tarinan enemmän Remedyn Controliin, ja asettaa pelikentän valmiiksi jatko-osaa varten.

Laajennuksen läpäisyssä kestää 2-3 tuntia, ja tahti on varsin hidas. Itse asiassa hetket pahiksien ilmaantumisesta ja niiden tuhoamisesta ovat varsin harvassa. Sen sijaan suurin osa ajasta kuluu paikkojen tutkimiseen, kuuntelemiseen ja lukemiseen. Kuitenkin nyt esitellään kokonaan uudenlainen pahis, joka elää maalauksissa, ja tiedemiehet uskovat örvön pystyvän hyödyntämään mystisiä voimia kuin Waken tarinoissa konsanaan. Pahikset voivat ilmaantua äkkiä maalauksista, ja ovat immuuneja taskulampun valolle ja tavallisille tuliaseille. Siksi Kiran Estevezilla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin paeta ja piiloutua. Laajennuksen viimeisen tunnin aikana hän saa haltuunsa aseen, jota ei olekaan aiemmin sarjassa nähty.

Wake mainitaan usein, mutta niin mainitaan myös Rudolf Lane, joka tavattiin ensimmäisessä pelissä Alan Wake. Lane itse maalasi nämä maalaukset, joista demonit pomppivat, joten myös muilla kuin Wakella on yhteys näihin selittämättömiin voimiin. Tutkimuslaitosta hoitavat aviomies ja vaimo Jules ja Diana Mormont, mutta onko heidän tutkimuksensa sitten auttanut laittamaan lopun pelisarjan painajaisille, se jääköön pelaajan selvitettäväksi. Mutta ainakin sen voin sanoa, että tarina ei pyöri ainoastaan Alan Waken ympärillä, vaan keskiössä ovat muut henkilöhahmot.

Ulkoisesti voi odottaa suunnittelua, joka on kerrassaan mahtavaa. Tyyli tuo mieleen Alan Wake 2:n, mutta mukana on elementtejä, jotka tuovat raa'assa brutaaliudessaan mieleen Controlin. Henkilöhahmot ja ympäristöt ovat yksityiskohtaisia, ja teknologia tekee vaikutuksen niin säteenseurannalla kuin täydellä reitin jäljittämiselläkin. Tuloksena on mitä loistavimmat heijastukset, valaistus ja varjot, jotka todella vahvistavat tunnelmaa. Remedy puskee Northlight-moottorinsa uusille asteille, ja se näkyy jokaisessa yksityiskohdassa.

Lopuksi, The Lake House on tunnelmallinen ja kiinnostava seikkailu, joka on ehdottomasti Controlin ja Alan Waken fanien ajankäytön arvoinen. Toivoisin vain, että pelin tarina ei olisi niin paljon rajoittunut sähköpostien lukemiseen, muistilappuihin ja muihin asiakirjoihin, sillä tämä hidastaa tahtia, joka on jo valmiiksi melko verkkainen. Kuitenkin Kiran Estevez on hyvin käsikirjoitettu päähenkilö, jonka muistan vielä pitkään, ja toivottavasti häntä nähdään vielä uudestaankin joskus.