Airscape: The Fall of Gravity

Cross-Product -pelistudion debyyttipeli näyttää ensi silmäyksellä varsin pirteältä ja iloiselta tasohyppelyltä. Super Meat Boysta selvästi mallia ottaneessa Airscape: The Fall of Gravityssä pelaajalle tarjotaankin tuutin täydeltä haasteita. Peli on sivulta kuvattu tasoloikka, jossa täytyy yksinkertaisesti liikuttaa oma mustekalansa paikasta A paikkaan B, vältellen esteitä tai ammuksia. Pelaajan taidot ja refleksit pistetään jatkuvasti koetukselle, sillä jokainen vihollinen tappaa yhdestä osumasta. Samaa kenttää pitää yrittää yhä uudelleen ja uudelleen, kunnes maali saavutetaan. Ennen pitkää huomaa, että Mariosta tutut leppoisat tunnelmat ovat kaukana. Ajoittain Airscapse tuo mieleen enemmän luotihelvettipelit.

Airscape: The Fall of Gravity kääntää kaksiulotteisen tasoloikan päälaelleen, kun kentät koostuvat Super Mario Galaxyn kaltaisista miniplaneetoista. Niiden ympäri voi juosta, ja jokaisella on omat painopisteensä. Näin matka voi taittua planeetalta toiselle pomppimalla. Tämä tuo kenttäsuunnitteluun jännittävän uuden ulottuvuuden. Matka voi taittua myös meriteitse. Kentissä leijuu Newtonin lakeja uhmaavia vesialtaita, joiden sisällä pelaaja pystyy välttämään niin painovoiman kuin ilman kitkattomuuden.

Pelattavaa löytyy todella paljon. Peli sisältää 18 teemaltaan erilaista aluetta, joihin lukeutuvat esimerkiksi lumi- ja avaruusmaailmat. Yhteensä kenttiä on yli 60 kappaletta. Jokaisesta kentästä löytyy bonuspalloja, joiden saavuttaminen vaatii joko nopeita refleksejä, älliä tai molempia. Kun näitä merenelävillä täytettyjä palloja saadaan tarpeeksi monta kasaan, aukeaa erikoistaso, joka on tavallista isompi ja haastavampi. Tämä erikoistaso on pakko läpäistä, sillä muutoin seuraava kenttärypäs ei aukea. Tason lopussa pelaaja vapauttaa erivärisen mustekalan, joka liittyy hahmokaartiin omalla erikoiskyvyllään. Yksi voi esimerkiksi leijua ilmassa pidemmän aikaa, toinen taas teleporttailee lyhyitä matkoja. Näillä eri hahmoilla kenttiin voi saada hieman vaihtelua.

Airscape: The Fall of Gravityn pelattavuus tuntuu kuitenkin kankealta kameran takia. Planeettojen ympäri pyöriessä, planeettaa vaihtaessa tai mereltä maalle siirtyessä kamera tuppaa heittämään häränpyllyä. Vaikka kuvakulman pyörimisnopeuden saakin säädettyä mielensä mukaiseksi, on asetukselle hankala löytää kultaista keskitietä pahoinvoinnin ja kontrolleissa sekaantumisen välillä. Lisäksi mereen siirtyminen tuo kuvaan hieman sinertävän värityksen ja vaimentaa äänet, mikä itsessään on mukava idea, mutta toteutuksena kehno. Kentät näet vaativat jatkuvaa vesialtaan reunalla lillumista, jolloin ilma- ja merikuvan välillä vaihdellaan toistuvasti.

Loppujen lopuksi Airscape: The Fall of Gravity tuntuu myös sisällöltään hieman puutteelliselta. Vaikka tasosuunnittelu vaikuttaa aluksi lupaavalta, ovat uudet kentät lopulta pitkälti samojen tasojen toistoa. Pelaajaa ei myöskään palkita tarpeeksi kenttien läpäisemisestä. Peli ei miellytä esteettisestikään, jonka johdosta hauskapito muuttuu puurtamiseksi. Super Meat Boy -klooni on pelattavuudeltaan ihan käypä yritys, mutta esikuvansa tasolle se ei yllä. Tässä mielessä se on lisäksi noin viitisen vuotta myöhässä.