Age of Wonders -sarja on porskuttanut jo pitkään tietokoneilla, mutta uusin osa nähdään ilahduttavasti myös kotikonsoleilla. Uudet alustat eivät ole ainoa uudistus, sillä aiemmin fantasiakuvastoista aineistonsa ammentanut sarja heittää uutukaisen kaukaiseen tulevaisuuteen. Matti kävi läpi PC-version arviossaan hyvin läpi pelin ytimen, joten kertaamiseen sijasta yritän kertoa omia näkemyksiäni ja sitä, kuinka peli rullaa konsoleilla.
Planetfall on ensimmäinen 4X-peli, johon olen konsoleilla törmännyt. Tarkoituksena on tutkia satunnaisesti luotuja karttoja, kasvattaa omaa imperiumia perustamalla uusia kaupunkeja, tutkia elämää helpottavia teknologioita ja käydä keskusteluja muiden rotujen kanssa joko sanoilla tai luodeilla. Seikkailuun voi hypätä yksin tai sitten kaverin kanssa joko netin välityksellä tai samalla sohvalla löhöten. Jälkimmäinen on se vaihtoehto, johon itse kallistuisin aina kun mahdollista. Hengailu ja strategiapelit kun kuuluvat erottamattomasti nuoruuteni hyviin pelikokemuksiin, joten onneksi tämäkin vaihtoehto vielä löytyy.
Pelissä pyöritään kahdessa eri tasossa. Omaa imperiumia laajennetaan hyvin suuren mittakaavan kartalla, kun taas varsinaiset taistelut käydään pienempiä alueita kuvaavilla taktisilla kartoilla.
Uusien alueiden valtaaminen tapahtuu sektori kerrallaan, joissa jokaisessa on kaksi tärkeää ominaisuutta: maastotyyppi ja kasvusto. Nämä vaikuttavat sektorien tuotantoon ja osaa voi hyödyntää vasta, kun on tutkinut oikean teknologian. Sektoreissa voi olla myös erilaisia rakennuksia, jotka tuottavat erilaisia bonuksia. Jokaisella sektorilla voi olla myös yksi tai useampi rotu, jonka mielestä se kuuluu juuri heille. Naapurin voi suututtaa nopeasti valtaamalla aivan rajan vieressä olevia alueita. Tosin lahjuksia antamalla ja erilaisia palveluksia suorittamalla voi sitten pyrkiä korjaamaan vahingoittuneita diplomatiasuhteita.
Rauhanomaisempienkin pelaajien täytyy joskus taipua sotimaan. Muiden rotujen lisäksi kartalla nähdään myös erilaisia vihamielisiä poppoita. Armeijoiden kohdatessa maailmankartalla on aika katsoa, kumman pyssyt paukkuvat isommin, ja kumpi osaa hyödyntää taistelukentän etuja paremmin hyväkseen. Useimmat kahinat käydään kahden armeijan välillä, mutta välillä meno äityy vähän villimmäksi. Nimittäin mikäli hyökättävän vieressä on muita yksiköitä, myös ne liittyvät mukaan nahisteluun. Hyvässä tilanteessa pelaaja onnistuu motittamaan vastustajan kahden armeijan väliin, mikä on erittäin tuhoisa manööveri.
Taktiset taistelut toimivat mainiosti jopa konsoliohjaimella. Erilaiset toiminnot löytyvät hyvin ja kuvakulmankin saa säädettyä helposti kohdalleen. Kahakat tekoälyä vastaan ovat aika vaikeita, ja omien joukkojen vahvuudet ja heikkoudet pitää tiedostaa. Tähän kun lisätään maaston mukanaan tuomat haasteet ja sankarien erikoiskyvyt ja varusteet voidaan todeta, että erilaisia taisteluun liittyviä muuttujia on mukana tarpeeksi. Minusta tämä tuntui vain hyvältä asialta, koska siinä riittää opeteltavaa, eikä kähinöistä aivan heti tule pelkkää rutiinia.
Pääosin toimivasta paketista löytyy seasta pari kauneusvirhettä. Ensinnäkin kaihin kaivertamat silmäni haluaisivat säätää tekstien fonttia vieläkin suuremmiksi, jotta voisin röhnöttää sohvalla kaukana televisiosta. Toiseksi osa toiminnoista vaatii hirvittävän nappien painallusten rumban. Esimerkiksi yksinkertaisesti armeijan jakaminen pienempiin osiin on aluksi aika vaivalloista. Kaikkeen toki tottuu ajan myötä, mutta ajoittain käyttökokemus on vähän tökkivä. Lopuksi olisin kaivannut mahdollisuuden laittaa yksiköt automaattisesti tutkimaan karttaa. Civilization-sarjassa näin on voinut tehdäkin, mutta Planetfallissa jokaiselle täytyy antaa ajo-ohjeet erikseen. Lisäksi heitä ei voi laittaa koluamaan pimennossa olevaa karttaa, vaan liikkumisen voi laittaa enintään jo tutkitun alueen reunaan, johon tallustaminen sitten avaa hieman lisää karttaa tutkittavaksi.
Aikaisempina vuosina olin hieman skeptinen siitä, kuinka hyvin monimutkaisia strategiapelejä voidaan toteuttaa konsoleilla. Cities: Skylines, Surviving Mars, Railway Empire ja nyt Age of Wonders: Planetfall osoittavat sen, että monimutkaisia strategiapelejä voidaan tuoda onnistuneesti kotikonsoleille. Nyt kun Paradox vielä kääntäisi Crusader Kings 2:n konsolipeliksi...