Age of Empires -trilogia kattaa suuren osa ihmiskunnan historiasta, ja tarjolla on paljon pelattavaa varsin monilla uudistuksilla ryyditettynä. Nyt on aika kertoa, miten se kolmas osa on uudistunut 15 vuotta alkuperäisen julkaisunsa jälkeen.
AOE3 on reaaliaikastrategia, joka keskittyy paljon talouteen. Aikakausiksi on valittu ajanjakso, jolloin maailmaa tutkittiin, ja paikallisia resursseja riistettiin surutta emämaan käyttöön. Muun muassa Amerikan sivilisaatioita on päivitetty, ja teemaa käsitellään aiempaa kunnioittavammin.
Ensimmäinen parannus koskee tietenkin grafiikkaa. AOE3 näyttää päällisin puolin samalta kuin muistaakin, mutta 4K-grafiikka on vaikuttavaa liikeanimaatioineen ja yksityiskohtineen. Rakennuksissa on kerroksia, räjähdykset ovat vaikuttava näky, ja kahden suuren armeijan kohtaaminen on hyvällä tavalla kaoottista. Soundtrack on sekin remasteroitu, ja kaikkiaan peli on vaikuttavasti toteutettu.
Mukana on yli 50 tarinallista tehtävää. En ehtinyt pelata niitä kaikkia, mutta kaikki pelaamani olivat nautinto. Jokaisessa tehtävässä asetettu tavoite vaikuttaa keskeisesti päätöksentekoon ja suoritustapaan. Huonona puolena on, että vaatimukset tehtävän läpäisemiseksi ovat varsin jäykät. Toisin sanoen epäonnistuminen lopussa tarkoittaa koko tehtävän tekemistä alusta uudelleen, mikä saattaa tuntua tylsältä. Tämän voi onneksi välttää tallentamalla säännöllisesti, mitä itse en jostain syystä aina tehnyt.
Tarinatehtävät ovat aidosti vaihtelevia, joskin toki pelimekaniikkojen puitteissa. Yleensä pelaaminen alkaa pienellä yksiköllä, jonka lisäksi ryhdytään rakentamaan omaa tukikohtaa. Oman kokemukseni mukaan kaikkiin yhteenottoihin on parasta mennä mahdollisimman ylivoimaisena. Toisin sanoen ensin kartutetaan omaa taloutta, ja sitten rakennetaan ylivoimainen armeija. Aina tämä konsti ei toimi, mutta hyvin usein kuitenkin.
Mukana on kolme pääkampanjaa, ja lisäksi mukana on uusia haastetehtäviä ja historiallisia taisteluita. Melko suurta osaa kiinnostaa myös Skirmish-pelitila, ja juuri tässä pelitilassa sain kiinni kahdesta uudesta sivilisaatiosta, jotka ovat Ruotsi ja Inkat. Vaihtoehtoja kokeiltavaksi on paljon, ja sivilisaatioita on kaikkiaan 16, karttoja runsaasti ja aloituspaikkoja valittavana useita. Mukana on myös editori omien tilanteiden tekemiseksi.
En juurikaan kokeillut muuta kuin oletusvaikeustasoa, mutta ehkä olisi pitänyt. Varsin usein tunsin päässeeni pälkähästä vain siksi, ettei tekoäly puskenut tarpeeksi aggressiivisesti päälle. Vaikeustaso on tietenkin sovitettu hauskanpito mielessä. Helpommilla vaikeustasoilla taistelut ovat niin helppoja, että keskittyminen siihen muuhun rakentamiseen pääsee oikeuksiinsa.
Omana tukikohtana on Home City, mutta sen tarkoitus olisi voitu kertoa pelaajalle paremmin. Home Cityn voi yksilöidä jokaiselle sivilisaatiolle omanlaisekseen käyttämällä pelaamalla saatuja pisteitä kosmeettisten tavaroiden avaamiseen. Mielenkiintoisempaa on kuitenkin pohtia pelaamalla aukeavia bonuksia, jotka sitten vaikuttavat siihen pelaamiseen.
Age of Empires III: Definitive Edition on oma itsenäinen pelinsä, mutta hyötyä on, jos ne kaksi aiempaakin ovat pelattuina. Kolmas osa rakentaa kahden aiemman pelin luomalle pohjalle, mutta mukana on myös pelattavuutta muuttavia uudistuksia. Sisältöä on runsaasti, eikä hintakaan päätä huimaa. Ikä ehkä jo näkyy siellä ja täällä, mutta tällä tavalla pelisarja on edelleen ajankohtainen.