After Burner Climaxin idea on yhdentekevä. Joku aikoo laukaista ydinaseen, joten yksi ainut hävittäjä lähetetään pysäyttämään tätä uhkaa. Peruskuvio unohtuu siinä silmänräpäyksessä, kun pelaaja ampaisee supersuikkarillaan eteenpäin. Silmien editse vilistää villiä vauhtia jos jonkinnäköistä kanjonia, kuilua, kumparetta ja kukkulaa, joiden välissä ja ylitse puikkelehditaan ketterästi ja vaivattomasti. Hävittäjän nopeus on silmitön ja kestää hetken aikaa, ennen kuin pelaajan silmä tottuu vastaanottamaan kaiken hypernopeudella tulevan informaation.
Ruudulle pukkaa vähän väliä viholliskoneita, jotka satunnaisesti räiskäisevät pelaajaparkaa kohti ohjuksen tai kaksi. Enimmäkseen vainolaiset ovat kuitenkin tarjoamassa maalitaulun niin konetykeille kuin maaliinhakeutuville ohjuksille. Sitä vain yksinkertaisesti heilauttaa kursorin vihollisen ylitse ja antaa raketin lentää. Räjäytetyistä roistoista kertyy kliimaksimittariin ytyä ja kun tankki on täynnä, pelaaja voi hidastaa aikaa ja lukita ohjuksensa kokonaisiin vihollisryppäisiin kerralla.
Kestäväksi iloksi pelistä ei kuitenkaan ole. Kenttiä on vain tusinan verran ja niistä jokaisen läpäisee muutamassa minuutissa, eikä haastettakaan juuri ole. Sitä vain lentää eteenpäin ja ampuu kaikki, jotka sattuvat eksymään tähtäimiin. Pitkäikäisyyttä tarjoaakin enemmän suorituksen optimoiminen kuin mikään muu, mutta jos saman pelin tahkoaminen uudestaan ja uudestaan ei nappaa, After Burner Climax ei jaksa tarjota rahalle vastinetta.