A Quiet Place

A Quiet Place on mielenkiintoisista elementeistä kasattu kauhuelokuva, joka uskaltaa tuoda rohkeasti uutta paikalleen jämähtäneeseen lajityyppiinsä. Koomikkona paremmin tunnettu John Krasinski ei herättänyt leffan ohjaajana erityisesti luottamusta, mutta aidosti karmiva lopputulos puhuu komeasti puolestaan.

A Quiet Place sijoittuu lähitulevaisuuteen amerikkalaiselle maaseudulle, jossa nelihenkinen perhe yrittää selvitä jatkuvan pelon keskellä. Seudulla liikkuu kammottavia mutta sokeita olentoja, jotka käyvät kuulonsa varassa pienenkin rasahduksen päästäneen uhrin kimppuun. Perheen sisäiset jännitteet vellovat kuitenkin hallitsemattomina surutyötään tekevän ruokakunnan keskuudessa, ja uusi tragedia häämöttää lähempänä kuin nelikko osaa arvatakaan.

Koska A Quiet Placen maailmassa hipihiljaa olo on elintärkeää, elokuvassa ei juuri puhuta ääneen - ja tässä piilee heti leffan vahvin ja ovelin elementti. Maailmaa taustoitetaan hauskasti erilaisten tekstidokumenttien, kuten Lee-perheenisän työpajasta löytyvien muistiinpanojen ja seinälle kiinnitettyjen lehtileikkeiden muodossa - vaikka kammotukset astelevat kameran eteen kunnolla vasta leffan ensimmäisen kolmanneksen jälkeen, katsojaa valmistellaan ovelasti mörköjen kohtaamiseen. Muista visuaalisista vetonauloista on mainittava ehdottomasti maatilalle luotu hieno tunnelmavalaistus. Rakennusten yllä roikkuvat valonauhat ovat upean näköistä katseltavaa yöaikaan puhumattakaan leffan jännittävästä loppupuoliskosta, jossa lamput vaihtavat värinsä punaiseen hätätilan merkiksi. Kuvanlaatu on moitteettoman skarppi ja persoonallisen lavastuksen viitseliäästi suunniteltuja yksityiskohtia korostava, kuten Blu-ray-kiekolla pyörivältä elokuvalta saattaa odottaakin.

Hirviöiden pihtaaminen leffan alussa tuo jossain määrin mieleen vuosikymmen sitten ilmestyneen ensimmäisen Cloverfield-kauhistelun, joka kuitenkin jakaa A Quiet Placen kanssa saman ongelman: tunnelma valitettavasti vähän lässähtää kaikkea muuta kuin omaperäisesti suunnitellun kauhistuksen ensinäkemisen yhteydessä. A Quiet Placen hirviö ei vaikuta ensisilmäykseltä erityisen tenhoavalta ilmestykseltä, mutta leffan loppupuolella monsterista paljastuu varsin mielenkiintoisia ja näyttävästi suunniteltuja piirteitä.

Edellä mainittua hiljaisuutta ylläpidetään myös mielenkiintoisilla ratkaisuilla dialogin suhteen, sillä hahmot hoitavat muutenkin keskinäistä viestintäänsä kuuron Regan-tyttären takia viittomakielen välityksellä. Tässä tuodaan esille myös elokuvan erittäin onnistunutta äänimaailmaa, kun viittomakielen aikana syntyneet käsien läpsähdykset ja napsahdukset tekevät puistattavia säröjä hiljaisuuteen. Emily Bluntin esittämällä Evelynillä on tapana kuiskia juuri viittomansa sanoma hiljaa ääneen, ja jo pelkkä supatuskin on kuumottavaa kuunneltavaa. A Quiet Place lienee tehokkaimmillaan yksin tai tilannetajuisen kaverin seurassa kotona katsottuna.

Vaikka katsojaa säikytelläänkin elokuvan alkupuolella turhan paljon säpsähdyttävien äänten avulla, erinomainen äänisuunnittelu luo kokonaisuuteen omalaatuisen ja hienovaraisen tunnelman, joka ei härskiinny puolivälin toiminnallisten paukkeidenkaan takia - pakokauhunomaiseen tunnelmaan sopivat kovaääniset tehosteet antavat yksinkertaisesti ymmärtää, että nyt on tosi kyseessä. Yhden yön tapahtumat esittävä A Quiet Place etenee tehokkaasti ja vimmaisesti eteenpäin, ja Krasinski ymmärtää selvästi kauhuviihteen rytmittämisen ja tekemisen päälle johdattaessaan hahmoparkoja ojista uusiin allikkoihin. Vaikka mukaan on livahtanutkin pari vähän epäuskottavaa juonenkäännettä, tiivis tarina pitää yllättävän tehokkaasti otteessaan. Tunnelmallinen viimeinen taisto kellarissa on juuri sopivan ytimekäs ja toiminnallinen päätös jännittävälle tarinalle.

Roolisuoritukset ovat Krasinskin omaa panosta lukuun ottamatta loisteliaita. Ohjaaja ei yksinkertaisesti tunnu uskottavalta, saati tee säväystä risupartaisena survivalistina, mutta Bluntin tulkinta traumatisoituneesta perheenäidistä on uskottavaa ja riipaisevaakin katsottavaa. Kuuroa Regania esittävä Millicent Simmonds ja Marcus-velipoikana nähtävä Noah Jupe suoriutuvat osistaan sujuvalla luonnenäyttelemisellä. Lisämateriaalien puolella katsoja päästetään perehtymään vartin mittaisten dokumenttien kautta leffan äänimaailman suunnitteluun, visuaalisten krumeluurien koostamiseen sekä omintakeisesti esitetyn tarinan saloihin.

A Quiet Place on väkevä ja mukaansa tempaava elokuvaelämys, jonka intensiivisyys yllättää erittäin positiivisesti - kyseessä on sopivan yksinkertainen muttei suinkaan liian yksiniitinen kokonaisuus, jota vahva tunnelma ja mielenkiintoinen maailma kannattelevat. Kauhuleffasarjojen taso tuntuu kirouksenomaisesti laskevan filmien nimen perässä olevan järjestysluvun kasvaessa, mutta odotan varovaisen toiveikkaana, kuinka vuodelle 2020 lupailtu jatko-osa laajentaa konseptia sitten aikanaan.