A Little to the Left pistää kodin tavararöykkiöt ja pelaajan harmaat aivosolut järjestykseen

Alkuvuodesta 2020 käynnistyneen koronapandemian sosiaaliset ja terveydelliset vaikutukset ovat nykyään hyvin tiedossa, mutta maailmanlaajuisen pandemian kulttuuriset kokemukset alkavat vasta hiljalleen uida esiin niin taiteessa kuin viihteessäkin videopeleistä puhumattakaan. Tosielämän tapahtumien innoittamien maailmanloppukuvastojen lisäksi on myös nähtävissä, että pienimuotoisemmat pelielämykset ovat nousseet esille 2020-luvun videopeleissä. Mahdollisten koronasulkujen ja -rajoitteiden myötä ihmisillä on ollut enemmän aikaa kulutettavaksi kotonaan, joten on ymmärrettävää, että suunnittelijoiden pelillistävä katse on saattanut siirtyä vaivihkaa oman huushollin sisäpuolelle.

Taannoinen Unpacking (2021) päästi pelaajat rymsteeraamaan tyhjää asuntoa muuttolaatikoissa olevilla arkisilla tavaroilla, ja hiljan julkaistu Tinykin (2022) puolestaan tarjoili arkisen avaruusseikkailun persoonallisen pikkuväen asuttamassa omakotitalossa. Marraskuun 2022 alussa ilmestynyt A Little to the Left taas tuo Switchille ja PC-tietokoneille minipeli kerrallaan järjestettävän tavarataivaan, jonka tarkkuutta vaativat haasteet sopivat oivasti kiireettömiin ongelmanratkaisuhetkiin. Switch-versiota voi pelata joko ohjaimen tatilla liikuteltavalla kursorilla tai sitten Switchin oman näytön kosketusominaisuuksien turvin kuin mobiilipeliä konsanaan.

A Little to the Leftin pelaaminen koostuu useista luvuista, joihin taas mahtuu useampi pikkupulma. Sekalaisia papereita asetellaan koon tai värien mukaan pinoihin, kirjahyllyssä köllöttelevät opukset raahataan riviin joko kirjan korkeuden tai selkäkuvioinnin mukaan ja niin edelleen. Pulmat eivät useinkaan selittele itseään pelaajalle, vaan tämä joutuu itse kokeilemaan, minkä kaavan tai säännön mukaan järjestelyä tulisi tehdä. Peli päästelee itsestään helähtäviä ääniä, kun esimerkiksi kynät tai paperit menevät pulman ratkaisun kohdalta oikeaan kohtaan ruudulla, ja nopeasti ratkaistuista pulmista ropisee tähtiä koristamaan pelivalikkoa.

Itse koin A Little to the Leftin pulmien ratkonnan ja ihastuttavasta piirrostyylisestä ulkoasusta nauttimisen kaikessa rauhassa mukavan rentouttavaksi pelaamiseksi, vaikka ne useamman ratkaisuvaihtoehdon sisältävät pulmat jättivät jälkeensä enemmänkin kysymysmerkkejä. Huomasin usein ratkovani niitä vähän puolivahingossa kokeillessani lähinnä eri vaihtoehtoja, mikä vie kultakin oman elämänsä Marie Kondoksi ryhtyvältä kotoilijalta väkisinkin vähän pelaamisintoa. Ulkoasultaan värikäs ja eloisia viivoja sisältävä A Little to the Left tuo mieleen Florence-indiepelin (2018) sarjakuvamaisen meiningin, ja käytännössä olemattomilla latausajoilla varustettu Switch-versio A Little to the Leftistä on sujuvan sukkela konsolikäännös.

A Little to the Left sisältää muutaman persoonallisemman ratkaisun elähdyttämään pulma kerrallaan etenevää peruspelaamista. Tavaroiden organisoinnin ympärille rakentuvat aivopähkinät voivat mennä hetkessä uusiksi asunnossa pyöriskelevän kissan vuoksi, kun katti saattaa tassullaan kahmaista järjestellyt tavarat uuteen uskoon ja riuhtaista ruudulle uutta ratkaistavaa siinä samalla. A Little to The Left käyttää varsin säästeliäästi kissamaista väliintuloa, eikä kokonaisuuden taustalla oleva taustatarina tarjoa muutenkaan mitään ihmeempiä käänteitä tai kiinnostavia elementtejä pelaamiseen. Pulmamäärältään mittavan perusseikkailun lisäksi A Little to The Left tarjoaa säännöllisesti uusiakin pulmia päävalikossa olevan The Daily Tidy Delivery -haasteen muodossa, ja päivittäisen pulman ratkaissut pelaaja saa palkinnoksi lähinnä silmänilona toimivia pinssejä.

Peruspulmien punaisesta langasta kiinni saaminen vaatii pelaajaltaan keskittymistä, ja A Little to the Leftin aivoitukset ovatkin parhaimmillaan kiireettömien ja suhteellisen lyhyiden pelihetkien muodossa. Kaikkea kokeileva pelaaja tulee helposti ohitelleeksi vähänkin haastavampia pulmia, jotka voi sivuuttaa missä vaiheessa tahansa pelivalikon ohitusvaihtoehdon turvin. A Little to the Left houkuttaa kuitenkin yrittämään ja syventymään myös niihin hitaammin aukeaviin pulmiin, ja erinomaisen kiinnostava vinkkitoiminto tukee tätä ratkaisua hienosti. Pelivalikon kautta pelaaja pääsee vihjausruudun äärelle, jossa pelaajan tulee kursoria hyödyntämällä kumittaa piirrossöheröiden takana oleva ratkaisu. Pelaaja voi myös paljastaa ratkaisusta vain osan, jos itse loppuosan päätteleminen tuntuukin tyydyttävämmältä. On myös kiinnostavaa, että paljastuvat ratkaisut eivät lähtökohtaisesti valota koko ratkaisua, vaan monitulkintaisimmillaan tönäisevät tiettyyn kohtaan jumittuneen pelaajan eteenpäin.

A Little to the Left tuntuu luottavan paljolti hurmaavan värikkään ja kauniin persoonalliseen ulkoasuunsa, josta kieltämättä kelpaa nauttia mainioiden pulmien muodossa. Kokonaisuutena pelillä ei tunnu aivan olevan asiaa rentoja aivopähkinöitä tarjoavien pulmapelien kirkkaimpaan kastiin A Little to the Leftin vähäisestä ja kenties kylmäksikin jättävästä tarinankerronnasta johtuen, mutta kyllähän omia organisointi- ja ongelmanratkaisutaitoja kelpaa ratkoa tälläkin kattauksella.