A Kingdom for Keflings

Ensimmäisenä olemisessa on etunsa, mutta ilmeisesti aikataulut ovat pakottaneet tekijät vetämään mutkia suoriksi liian reippaalla otteella. Neljän hengen yhteistyörakentelupelissä on kuitenkin ideaa.

Keflingien valtakunta on muutospaineiden alla. Kunkku tai kuningatar pitäisi saada, mutta itsekseen hieman yksinkertainen kansa ei siihen kykene. Onneksi apuna häärii pelaajan Xbox-avatarin mukainen monimetrinen jättiläinen, joka kerää raaka-aineita, ojentaa keflingejä sekä rakentaa rakennuksia pala kerrallaan. Valtakunnan kasvamisen edellytyksenä ovat moninaiset rakennukset. Ne rakennetaan tiukan kaavan mukaisesti eri palikoista, joita valmistetaan paikallisessa työpajassa. Makuuhuoneet, savupiiput, toimistot sun muut eivät kuitenkaan synny pelkästä hyvästä hengestä, vaan pajoihin on kuskattava rakennusmateriaalia.

Pelaaja voi kerätä kaiken materiaalin yksinään paikallisista metsistä ja kivilouhoksista, mutta parempi ajatus on pistää toimettomina käyskentelevät pikkuihmiset hommiin. Heidän valtakuntaansahan tässä kuitenkin rakennetaan. Pelaaja voi antaa jokaiselle pikku-ukolle tai -akalle omat työtehtävänsä kuskaamalla alokkaan vaikkapa ensin metsään ja sitten sahalle. Pikaisen työhön perehdyttämisen jälkeen pikkumies hakkaa puuta jatkojalostettavaksi kunnes pelaaja antaa sille uuden käskyn. Lisää keflingejä saa asuintaloja gryndaamalla. Koska talot vaativat Rakkautta (iso, kentällä lojuva sydän), niiden eteen on suoritettava pormestarin antamia tehtäviä. Tehtävät ovat pääsääntöisesti varsin helppoja ja täyttyvät joka tapauksessa, kuten 25 puupalan toimittaminen työpajaan.

Rakentamisen myötä uusia pytinkejä tippuu puumaiseen rakennuslistaan hyvää tahtia. Osa vaikuttaa suoraan kykyihin, kuten keflingien liikkumisnopeuteen, osalla on täysin kosmeettinen merkitys. Tärkeimmät jalostavat monia eri raaka-aineita edistyneempiä työpajoja varten. Uudet työpajat taas mahdollistavat uudet rakennukset ja niin edespäin. Klassisen Settlers-rakentelupelin hengessä etenevässä materiaali- ja logistiikkaketju alkaa toistaa itseään nopeasti. Kun uusi materiaaliketju on kasassa, väännetään rakennukset seuraavalle ketjulle, jonka tarkoitus on tuottaa materiaalit taas seuraavalle kasalle rakennuksia. Näpertelyä riittää, mutta hieman monipuolisempaa rakennusvalikoimaa jäi kaipaamaan.

Teknisesti peli on valitettavan heikko esitys. Peli kärsii erittäin epätasaisesta ruudunpäivityksestä, ja se suoranaisesti tökkii vuodenaikojen vaihteluissa ja välivideoissa. Silkkaa laiskuutta, pyörittäähän sama konsoli eeppisiä Gears of War 2:n kaltaisia toimintapelejä vaivattoman näköisesti. Nykiminen ei estä etenemistä, mutta häiritsee pelikokemusta. Muita ongelmia ovat välillä epätarkka ohjaus, jonka takia materiaaleja tulee helposti pudotettua rakennuksen viereen eikä sen sisälle. Musiikki on hissilaatua, ja kappaleita on suurin piirtein kaksi.

Joskus tulee vastaan pelejä, joiden uniikki idea auttaa sietämään toteutuksen vajavaisuuksia. Keflings on pelaajasta riippuen joko huterasti kokoon pistetty söpöilypeli tai leppoisaa ajanvietettä omaperäisen ja väkivallattoman idean parissa. Peli ei kuitenkaan oikein tiedä mikä se on. Kavereiden kanssa rakentelu on ehdottomasti mukavaa, mutta peli ei tarjoa mitään työkaluja operaation hallinnointiin. Ainoa tapa kommunikoida tekemisistään on puhua kavereiden kanssa. Pieniä apuvälineitä rakennuspuuhia organisoimaan olisi kaivannut. Edes pikkukarttaa ei ole pistetty mukaan kokonaisuuden hahmottamista helpottamaan. Kunnolliseksi rakentelupeliksi rakennusketjut ovat liian yksioikoisia ja itseään toistavia. Nyt pelistä jää kovin viimeistelemätön fiilis. Jos se olisi tarjottu avatar-päivityksen yhteydessä joko edullisesti tai ilmaiseksi, sillä olisi paikkansa muuten varsin räiskintävetoisessa Live Arcade -tarjonnassa. Jos sen selkeitä puutteita pystyy sietämään, tarjolla on ihan mukava, moninpelattava puuhapeteily.