A Highland Song on kaunis laulu Skotlannin nummilta

Moira McKinnon on saanut tarpeekseen komentelevasta äidistään. Moiran sedällä on majakka meren rannalla jossain päin Skotlannin ylämaita, jonne tämä on Moiran kutsunut kylään, joten eräänä kauniina päivänä Moira pakkaa reppunsa ja lähtee halki jylhien ylämaiden nähdäkseen setänsä ja meren.

Moiran pakomatka on kaksiulotteinen tasohyppely selviytymiselementeillä, jossa reitti on kaikkea muuta paitsi selkeä ja turvallinen. Matka etenee tasolta toiselle uusia reittejä etsien, joista monet löytyvät vain vaarojen laelle kiipeämällä ja sieltä valokuviin ja muihin vihjeisiin luontoa verraten. Muistikirja onkin Moiran tärkein työkalu matkalla päättäväisyyden lisäksi. Koska matka merelle kestää useita päiviä, maastossa pitää myös yöpyä ja tasaisin väliajoin niskaa huuhtovalta sateeltakin pitää hakeutua suojaan.

Eteneminen maastossa on tarkoituksellisen kulmikasta tasoloikkaa. Moira kiipeilee, ryömii ja hyppii purojen yli, luolien läpi ja vaarojen huipuille. Ohjausta ei voi luonnehtia erityisen sujuvaksi, mutta kunhan sen luonteeseen pääsee sisään, sen kanssa pystyy kyllä elämään ongelmitta. Erikoisena yksityiskohtana matka etenee silloin tällöin rytmipelinä. Ylämaiden eläimien perässä juoksemista väritetään todella kauniilla musiikilla, jonka tahdissa ohjaimen nappeja tulee painella.

Musiikki onkin yksi A Highland Songin ehdottomista kohokohdista. Rytmipeliosuuksissa kuullaan skotlantilaisen folkin kahta isoa nimeä, Taliskia ja Fourth Moonia, jotka ainakin itselleni olivat uusia tuttavuuksia. Niinpä muutamien pelituntien jälkeen kyseiset orkesterit oli etsittävä Spotifystä kuunneltavaksi, sillä kappaleet ovat todella kauniita ja tunnelmallisia paloja, jotka tukevat kaiken lisäksi pelin tunnelmaa erinomaisesti. Myös orkesterien ohella taustalla kuultava musiikki toimii erinomaisesti tunnelman ja tarinan välittäjänä.

Tarinalle on annettu Inklen aiempien pelien tapaan paljon painoarvoa. Moiran matkan edetessä tämän perheestä ja elämästä kerrotaan paljon ja myös Moiran motiivit karata kotoaan selkeytyvät huomattavasti. Hyvänä yksityiskohtana Moira on vasta teini-ikäinen nuori, mikä tarkoittaa myös sitä, että rohkeasti alkanut matka myös pelottaa Moiraa moneen otteeseen matkan varrella, minkä lisäksi Moira myös kyseenalaistaa koko reissua itselleen etenkin hurjempien esteiden tullessa vastaan. Tarinaa seurailee ihan mielellään, vaikka mitään tunteiden ilotulitusta se ei tarjoakaan.

Peli itse on pääsääntöisesti mukavaa pelattavaa ja tarjoaa jopa syitä useammalle läpipeluukerralle. Kaikkia reittejä ja tarinan palasia ei pysty keräämään ja kokemaan yhdellä pelikerralla, joten pelin tunnelmaan loikkaa mielellään myös toistamiseen. Heikoin osa-alue onkin hieman harmillisesti reittien etsiminen. Oikeiden polkujen löytäminen on paikoitellen tuskallisen turhauttavaa puuhaa ja useaan otteeseen olin täysin varma, että nyt jäin jumiin ja matka loppui tähän. Vihjeet muuttuvat pelin puolen välin jälkeen todella kryptisiksi ja oikean suunnan osoittaminen kuvista on ärsyttävän pikselintarkkaa puuhaa. Reittien löytäminen vaatii myös taakse päin palaamista ja samojen maisemien kävelemistä uudestaan ja uudestaan, mikä väistämättä jossain vaiheessa alkaa uuvuttaa.

Upealla tunnelmalla ja musiikilla pelastetaan kuitenkin paljon. Vaikka tie eteenpäin on usein kaikkea muuta paitsi selvä, nummia ja laaksoja pitkin tepastelee kuitenkin mielellään ja tarinasta kiinnostuneena. Mikäli mieli tekee jotain tavallisesta poikkeavaa, tai pimeän talven keskellä haluaa mielikuvamatkustaa kuvankauniiseen Skotlantiin, A Highland Songille kannattaa antaa mahdollisuus.