Gamereactorin aiemman arvion voi lukea täältä.
A Quiet Place -käsikirjoittajien tieteiselokuva 65 on hyvin yksinkertainen. Tämä on sekä vahvuus että heikkous. Toisaalta se antaa mahdollisuuden keskittyä toimintaan ja henkilöhahmoihin herättäen katsojissa yhtä jos toistakin ajatusta. Mutta samalla niihin henkilöhahmoihin ei keskitytä riittävästi, jolloin hyvän idean täyttä potentiaalia ei saavuteta.
Avaruuslentäjä Millsin (Adam Driver) tytär on sairas. Hoitojen varmistamiseksi Mills ottaa vastaan vaativan ja rahakkaan keikan tähtien välisenä lentäjänä. Paluumatkalla syväjäädytettyjä ihmisiä kuljettava alus joutuu yllättäen asteroidien keskelle, ja seurauksena on väkivaltainen pakkolasku oudolle planeetalle. Kyseessä on Maa 65 miljoonaa vuotta sitten. Tämän sanominen ei ole kummoinen juonipaljastus, sillä elokuva ilmoittaa asian itse heti elokuvan alussa. Mills löytää romun seasta yhden ehjänä säilyneen kapselin, jossa on noin 9-vuotias lapsi Koa (Ariana Greenblatt). Kaksikon on päästävä pois planeetalta, mutta se on vaikeaa dinosauruksien kansoittamassa Maassa.
65 kertoo juuri niin yksinkertaisen tarinan kuin kuvauksesta voi päätellä. Joitakin sivuvihjeitä ja ajatuksia herättäviä tilanteita on, mutta muuten elokuva on juuri niin yksioikoinen kuin kuvitella saattaa. Onneksi loppu sentään koittaa nopeasti, sillä mittaa ei ole kuin puolitoista tuntia.
Teknisesti 65 on tehty hyvin. Kyseessä on pitkälti Adam Driverin soolosuoritus, ja siinä hän onnistuu hyvin. Nykyteknologia on jo niin vakuuttavaa, että digitaalidinosaurukset vaikuttavat täysin uskottavilta, kun ne yhdistyvät vakuuttavaan näyttelijäntyöhön. Esihistoriallinen Maa tosin näyttää hieman erikoiselta, mutta toisaalta kukapa meistä silloin paikalla oli katsomassa?
Ymmärrän katsojia, jotka 65 jättää täysin kylmäksi. Jos perusajatus ei tunnu mielenkiintoiselta tai elokuvalta odottaa jotain muuta kuin se on, pettyy varmasti. Jos taas sattuu syystä tai toisesta kuulumaan kohderyhmään ja tietää, mitä tulossa on, on 65 nautittava kokemus sen ajan kuin se kestää.