30 Minutes or Less -leffan tapahtumat ovat henkilöille hyvin pelottavia ja vastenmielisiä, mutta katsojalle tästä välittyy vain se komediallinen puoli. Saavutus on hyvä, sillä lopputuloksena olisi voinut myös olla merkillinen sekametelisoppa, jossa katsoja ei enää tiedä, onko hänen tarkoituksena itkeä vai nauraa.
Isänsä perintöä havitteleva Dwayne (Danny McBride) päättää kaverinsa Travisin (Nick Swardson) kanssa palkata ammattitappajan päästämään faija päiviltä. Tämä kuitenkin vaatii runsaasti rahaa, joten kaksikko kidnappaa töissä olleen pizzataksin (Jesse Eisenberg), vyöttää hänelle räjähdeliivin ja käskee hankkimaan 100 000 dollaria kymmenen tunnin kuluessa. Pizzakuski Nick on tilanteesta lievästi sanottuna stressaantunut, ja pyytää avukseen ystävänsä Chetin (Aziz Ansari). Tästä alkaa puolentoista tunnin reissu pitkin kaupunkia pankkiryöstöineen, ajojahteineen ja puhelinneuvotteluineen. Ajan kulumisen huomaa lähinnä Nickin kasvoilla helmeilevän tuskanhien määrästä.
Tarina etenee alun hidastelun jälkeen kiihkeällä dialogilla: melkein koko ajan joko huudetaan tai heilutellaan käsiä kuin Italian parlamentissa ikään. Hermostuneisuutta korostavat nopeat leikkaukset, mutta edelleenkään ahdistavuus ei välity kotisohvalle asti.
30 Minutes Or Less on onnistunut elokuva, sillä se onnistuu tekemään komedian aiheesta, josta olisi ollut helpompi tehdä vaikka trilleri tai toimintapätkä.