10x10

Noel Clarken pääosin kynäilemän ja Suzi Ewingin ohjaaman elokuvan arvoituksellinen nimi 10X10 viittaa huoneen mittoihin. Tarkemmin sanottuna kyseessä on äänieristetty huone, jonne paikallinen kukkakauppias Cathy (Kelly Reilly) päätyy jouduttuaan tuntemattoman miehen (Luke Evans) kaappaamaksi.

10X10 ei ole kuitenkaan yhden huoneen trilleri. Fyysiseksi äityvä mittely uhrin ja kaappaajan välillä leviää koko talon laajuiseksi samalla kun juoni monimutkaistuu ja hahmot saavat uusia ulottuvuuksia. Vaikka tarina perustuukin yllättäviin paljastuksiin, ei elokuva onneksi nojaa niihin täysin.

Evans ja Reilly ovat molemmat intensiivisiä rooleissaan, joskin Reillylle sallitaan enemmän liikkumavaraa. Evans luottaa liikaa otsaryppyjen voimaan, eikä saa kankaalle aivan sen luokan katarsista, mitä juonenkäänteet vaatisivat.

Elokuvan asetelma tuo mieleen Roman Polanskin Yö ei tunne armoa (1994), jossa tutkiskeltiin osin samoja teemoja. Sympatiat vaeltavat hahmosta toiseen, eikä katsoja voi olla aivan varma pohjautuvatko näiden toimet tietoon vai arvaukseen. Ja jos kyseessä onkin tieto, ovatko hahmojen teot sittenkään oikeutettuja?

10X10 on Ewingin ensiohjaus, jonka uskon näkyvän ruudulla eräänlaisena haurautena. Elokuva tuntuu olevan jatkuvasti sillä rajalla, että yksikin harha-askel voi rikkoa sen illuusion kertalaakista. Sellaista askelta ei kuitenkaan oteta, ja ainakin itse haluan nähdä loppuratkaisussa tiettyä avoimuutta, joka jättää totuuden lopulta katsojan itsensä punnittavaksi.

Vaikka tästä elokuvasta ei ole oman genrensä kuninkaaksi, on 10X10 peruspätevä raina, jonka jännittävimmät hetket varmasti kouristavat katsojan vatsaa.